Haastattelussa Lauri "late" Hollo 800m 1:50.95 SE15 1:57.6

1. Moi Late. Urheilumediaa seuraavalle kansalle olet tullut tutuksi MTV3:n
urheilublogista "Lex Hollo", missä ruodit urheilumaailman asioita isännän
otteilla. Kerrotko lyhyesti, että kuka olet ja mistä tulet ja mitä
tietä olet päätynyt yleisurheiluvalmennuksen pariin?

- 43v perustamperelainen toimittaja-valmentaja-yksityisyrittäjä, olen entinen keskimatkojen juoksija. Oma ura loppu 22-vuotiaana eli liian aikaisin. Sen jälkeen tuli totaalinen 10 vuoden etäisyydenotto yleisurheilusta, enkä koskaan voinut tuona aikana edes kuvitella joskus valmentavani. Viiden vuoden työvisiitti pääkaupunkiseudulla päättyi 2002 ja palasi takaisin Pirkanmaalle. Silloin alkoi itää ajatus valmentamisesta, eihän tuohon tarvittu kuin 10 vuoden kypsyttely. Ensin koutsasin mututuntumalla ja perustuen omiin junnuaikojen tekemisiin. Pian huomasin, että on luotava oma linja, joka perustuu opiskeluun, keskusteluihin muiden meritoituneempien valmentajien kanssa sekä itsensä kouluttamiseen. Ja tietysti valmentamiseen, sehän se on paras opin sauna. Juuri siksi olen aina valmentanut monta urheilijaa ja hyvinkin eri-ikäisiä kerralla, ryhmän koko on vaihdellut alun kahden urheilijan jälkeen 6-15 välillä, nyt se on asettunut 10 urheilijaan, mikä tuntuu olevan juuri ja juuri järkevän rajoissa. Olen käynyt kestävyysjuoksun ja pikajuoksun kolmannen tason valmentajakurssit.

2. Valmennat tällä hetkellä Tampereen Pyrinnössä useita eri ikäisiä
junioreita. Minkälainen on sinun tavanomainen harjoituskauden viikko
valmentajan näkökulmasta?

- Porukassa on nyt viisi pikajuoksijaa ja viisi kestävyysjuoksijaa. Se asettaa omat haasteensa rytmityksen ja yhteisharjoitusten kanssa. Niitä tulee 3-4 kappaletta viikossa harjoituskausilla ja kilpailukausilla ei juuri ole päivää, ettei olisi jonkun urheilijan kanssa kentällä. Pyrimme tekemään lähes kaikki yhteisharjoitukset koko porukalla, siitä on ehdottomasti isosti etua. Lisäksi tiimiin on nyt vuoden ajan kuulunut voimavalmentaja Ari Peltomaa, joka vastaan voimatreenien sisällöistä ja valvonnasta, Ari pyrkii olemaan aina paikalla, kun rautaa nostetaan. Yhteistyö on toiminut loistavasti. Juoksupuolen yhteistreeneihin kuuluu nyt PK1:llä yksi nopeus ja plyometria päivä, yksi tekniikka ja lyhyt määräintervalli / maitohapoton NK-päivä sekä pitkien määräintervallien päivä.

3. Mitkä ovat päällimmäiset hyvät ja huonot muistosi kuluneelta
harjoituskaudelta?

- Positiivista on se, että kuusi urheilijaa teki vähintään kahdella, osa kolmellakin matkalla ennätyksensä ja osa vielä todella reilusti. Henkilökohtaisia SM-mitaleja tuli vuoden aikana 9 kpl. Lisäksi tekeminen ja motivaatio on tällä hetkellä jokaisella ryhmän jäsenellä erinomainen. Miinuspuolelle menevät loukkaantumiset ja sairastelut. Pokkisen Maijulla ja Erikssonin Zenithalla meni jo toinen kesä peräkkäin pöpelikköön. Zenithaa vaivasi mykoplasma ja peroneusjänteen repeämä, joka leikattiin kesällä. Maijulla oli taas takareidessä lihasaitio-oireyhtymä, joka sekin leikattiin heinäkuussa. Lisäksi Johanssonin Saanan jalkaterän veneluusta löytyi Kalevan kisojen jälkeen ödeemaa ja kausi loppu siihen. Tällaisten jälkeen valmentaja joutuu aina miettimään ankarasti, olisiko voitu tehdä jotain toisin loukkaantumisten välttämiseksi.

4. Kuinka toteutat valmennuksen suunnittelua omalta osaltasi? Eli kuinka
tarkkaan laadit vuosisuunnitelman ja kuinka pitkiä tarkkoja
harjoitussuunnitelmia teet kerralla? Kuinka paljon luulet, että
valmennusajastasi kuluu prosentuaalisesti harjoittelun suunnitteluun versus
käytännön toteutukseen.

- Suunnittelu kulkee alitajuisesti mukana lähes läpi vuoden. Pyrin aloittamaan konkreettisen suunnittelun kauden lopussa ja samaan sen valmiiksi ennen ylimenokautta, jolloin on mahdollista mennä itsekin pariksi viikoksi ”yli”…Mietin ensin mikro- ja makrotasojen rytmitykset ja pyrin asettelemaan harjoituskausittain palikat oikeisiin reikiin. Minulla on tapana suunnitella ohjelmointi ihan päiväkohtaisesti sisältöineen päivineen. Vaikka se harvoin (eli ksokaan…) toteutuu sellaisenaan, se on loistava apuväline ja työkalu valmennusvuoden aikana. Teen urheilijoille ohjelmat yleensä 3-4 viikoksi kerrallaan, mutta toki niitä muutetaan tarpeen mukaan, valmentajan suunnitelma ei voi olla jumalan sanaa. Vuoden aikana asioiden miettimiseen, materiaalin lukemiseen ja suunnitteluun kuluu varmasti enemmän aikaa kuin itse fyysiseen valmentamiseen.

5. Jos miesten tai naisten 400m:n SE vielä joskus laitetaan historian
kirjoihin, niin kumpi lähtee ensin ja mitä veikkaat että koska sellainen
voisi tapahtua?

- Toivotaan että molemmat, mutta onhan etenkin naisten SE aika huikealla tasolla. Toivotaan että 5-10 vuoden sisällä näin käy.

6. Jatkokysymys seuraavaan. Mitä mielestäsi vaaditaan, että SE:n
juokseminen on mahdollista?

- Ilman muuta riittävän reaktiivisen ja nopeasoluisen tyypin, jonka rakentaminen maksiminopeuden jatkuvan kehittymisen ja ominaisuuksien kautta nimenomaan 400 metriä silmällä pitäen aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä tietää sitä, että vaikka 400m ei olisi päämatka pitkään aikaan, on perustyö tehtävä siten, että jonakin päivänä on realistista pystyä harjoittelemaan ja ennen kaikkea palautumaan, kuten 400m huippujuoksijan kuuluukin. Juuri tästä syystä pyrin rakentamaan tekemisen siten, että etenkin junnujuoksijat ovat ns yleispikajuoksijoita, joiden lajivalikoima alusta saakka 17-kesäiseksi on 100-300m ja tuosta eteenpäin mahdollisesti myös 400m. Jos koko lapsuus ja nuoruus mennään harjoituksellisesti vain 100m ensisijaisena tavoitteena ja 200m silloin tällöin, on takuulla vaikeaa ns siirtyä nelkulle jossakin ikävaiheessa. Juuri samasta syystä nelkun juoksijan siirtyminen kasille kovin harvoin onnistuu. Tietysti on pidettävä mielessä aina se, mitkä ovat ratakierroksen huipputulosten maksiminopeusvaatimukset. Maksiminopeuden suhteen kelkassa on pysyttävä ja kehityttävä mahdollisimman pitkään.

7. Lyhyesti: Mitä tapahtuu ensi kesänä 400m:lla ja 800m:lla suomalaisessa
yleisurheilussa?

- Nelkulla uskon, että pientä kollektiivista nousua on tuloillaan, kunhan vain parhaiden juoksijoiden terveys kestää. Toivotaan että EM-areenalla nähdään Zürichissa sekä miesten että naisten 4x400m viestijoukkueet. Kasilla en valitettavasti näe, että kollektiivista kehittymistä olisi näköpiirissä ihan pikaisesti; trendinä meillä on ollut jo pitkään, että 800 metrille ohjautuu järjestäen liian hitaita tyyppejä, joilla on hankaluuksia saada 400 metrillä 50 sekuntia rikki. Lampisen Ville on toki piristävä poikkeus. Päästäkseen kasilla kansainväliselle tasolle, on 400m oltava lähtökohtaisesti 48 ja alaosia + siihen päälle sellainen 3.40 tonnivitosen kestävyys. Niihin vaadittavien ominaisuuksien kehittäminen yhtä aikaa se vasta haasteellista onkin. juuri tästä syystä olisi alettava jo suht varhaisessa vaiheessa miettiä, mikä on kunkin urheilijan tuleva päämatka puhtaasti olemassa olevien ominaisuuksien valossa.

8. Onko sinulla vastapallona kysymystä blogin kirjoittajalle?

- On yksi hyvin suppea ;) Miten näet 400 metrin juoksijan urasuunnittelun 14-15v? Mitä pitää tehdä ikävusoina 14-18 ja mitä virheitä tuossa haarukassa ei saa tehdä. ja miten edetään 18+ ikävuoden jälkeen, kun pitää aloittaa aikuismainen harjoittelu ja tekemisen selkeä tehostamisempi, jos aiotaan koskaan mitään saavuttaa.

Tämä kysymys on aika ajankohtainen minulle, sillä minulla on tällä hetkellä 14-vuotiaiden valmennusryhmässä yksi poika, josta uskon, että hänen vahvuutensa tulee olemaan 200m-400m matkoilla. Lisäksi toinen ryhmäläinen on osoittanut lahjakkuutta aidattuun ratakierrokseen, miksei kumpikin.  Tähän kysymykseen vastaaminen ei todellakaan ole suppea, mutta vastaan silti jotakin ja yritän sen supistaa mahdollisimman luettavaan muotoon. Oikeastaan sinun vastauksesi kysymykseen nro 6, on hyvin samoilla linjoilla oman ajatusmaailmani kanssa.

Kuten taloa rakentaessa, pitää sillä olla hyvät perustukset. Jos perustukset valetaan betonista, niin betoniseos vaatii sementtiä, rakeista hiekkaa ja vettä. Jos joku noista osa-alueista puuttuu tai sitä on liian vähän, niin perustukset eivät tule kestämään ja niiden päälle rakennettava talo ei tule kestämään. Urheilussa näitä perustuksia voisi verrata "pohjiin". Noista kuuluisista pohjista puhutaan valmennuskeskusteluissa todella usein. Minä rakennan nuo pohjat kolmesta eri "materiaalista", kuten betonikin. 1. Peruskestävyys 2. Kestovoima 3. Nopeuskestävyys.

Peruskestävyydellä en tarkoita sitä, että ohjelmoisin paljon pitkää lenkkiä ohjelmiin, mutta haluan pitää valmennuksessa huolen siitä, että jokaisella nuorella urheilijalla on riittävän hyvä peruskestävyys oman lajin harjoitteluun tulevaisuudessa. Vaikka kyseessä olisi nuori urheilija jonka lajivalinta jo hyvin nuorena suuntautuu esimerkiksi hyppyihin tai heittoihin, niin silti peruskestävyys pitää olla kunnossa, jotta jaksaa harjoitella vuosi vuodelta kovempaa.

Kestovoimalla tarkoitan sitä, että urheilijan lihaskuntoa harjoitellaan paljon ja usein ja luodaan tällä tavalla pohjia tulevien vuosien kovempaan voimaharjoitteluun. 

Nopeuskestävyysharjoittelu onkin sitten isompi kokonaisuus. Tämän olen suunnitellut eteneväksi vuosi vuodelta hyvin systemaattisesti kohti aikuisikää.

Tuo nopeuskestävyyden systemaattisuus näkyy sillä tavalla, että n. 14-20-vuotiaana juoksuharjoittelu tähtää siihen, että nopeusominaisuudet pyritään kehittämään niin hyviksi kuin vain mahdollista ja samanaikaisesti luodaan pohjia kovalle nopeuskestävyysharjoittelulle pitämällä ympärivuotiset juoksumäärät suurina. Nopeuskestävyysharjoittelu on mukana syksystä kevääseen, mutta harjoitustehot pysyvät määrä- ja tehointervalli tasoilla. Tehointervalleissa juoksumatkat ovat huomattavasti lyhyempiä, mitä määräintervalleissa. 

Nuo 3 osa-aluetta ovat sellaiset peruspilarit. En unohda harjoittelussa kuitenkaan liikkuvuutta ja taitoharjoittelua. Noita kumpaakin on itseasiassa aika paljon, sillä minun tapa pitää harjoituksia perustuu tälläiseen ottelupohjaiseen harjoitteluun lähes lajissa kuin lajissa ja vuosisuunnitelmassa on iso pätkä viikkoja, missä harjoittelun painopisteenä kaikilla urheilijoilla on nopeuden kehittäminen, jolloinka viikon aikana tulee 2kpl nopeutta kehittävää juoksuharjoitusta. PK 1 kausi kestää 8 viikkoa. Viikkorytmitys on 3 kovaa ja 1 kevyt. Kovien viikkojen aikana tulee 2kpl määräintervalleja ja kevyellä viikolla 1kpl. Eli yhteensä ennen nopeusharjoittelujaksoa noita määräintervalleja tulee 14 harjoitusta pikajuoksijoilla. Nopeusharjoituksia tulee 8kpl. PK 2, KVK ja hallikilpailukausi on kokonaan nopeutta kehittävää harjoittelua.Tässä pitkässä jaksossa on pääosin 1kpl määräintervalleja viikon aikana, mutta muutamille viikoille on laitettu 2. Ennen hallikautta juostaan muutama tehointervalli 100-150m vetomatkoilla. Hallikauden jälkeen pitäisi olla nopeusominaisuudet menneet selkeästi eteenpäin, kun kyseessä on 15-vuotiaita urheilijoita. Sillon palataan taas syksyn rytmitykseen kolmen viikon ajaksi ja sen jälkeen edetään PK 2 rytmityksellä kohti kvk ja kilpailukautta.

Omassa juniorivalmennusryhmässäni on nyt 11 urheilijaa ja olen jakanut heidät kolmeen ryhmään. Kestävyysjuoksu, pikajuoksut/hypyt sekä ottelut. Pikajuoksut,hypyt ja ottelut tekevät juoksuharjoittelun saman kuvion mukaan. Kestävyysjuoksijoilla juoksuharjoitusten määrä on pikkasen isompi joillakin viikoilla sekä sisältö treeneissä on hieman laajempi. Tänä vuonna aloitan määräintervallit 12x200m harjoituksella, palautuksena 100m hölkkää + 100m kävelyä. Viime vuonna aloitin 10x200m treenillä. Ensi vuonna aloitan todennäköisesti 2x8x200m treenillä. Määräintervallit etenemät 6x200m harjoitukseen. Lisäksi koko ryhmä tekee välillä määräintervalleja myös aitojen kanssa. Esimerkiksi 10x 12 aitaa, missä 4 ensimmäistä aitaa mennään yhden askeleen välillä, 4 seuraavaa 3:n askeleen välillä ja 4 viimeistä 5:n askeleen välillä. Tämä siis tehdään 5x kummaltakin puolelta. Juoksuvauhti on käytännössä hölkkävauhti, mutta syke kyllä nousee aidanylityksien myötä. Matkaksi tulee n. 100m. Tässä harjoituksessa tulee myös 60 ponnistusta kummallekin jalalle :)

Tehointervalleissa käytän pääasiassa 100,120m,150m ja 200m vetoja sekä 5x30m /20" tai 3x60m/30'' tyylisiä vetoja. Perus harjoitteluviikko juoksujen osalta on hyvin samankaltainen kuten sinunkin esimerkissäsi. Maanantai on aina nopeuspäivä missä yleensä tehdään myös voimaa päälle. Tiistaina laji/tekniikkaharjoitus + määräintervalli. Keskiviikko omatoiminen, yleensä peruskestävyyslenkki + lihashuolto. Torstaina on seuran yhteinen kuntopiiriharjoitus. Kestävyysjuoksijoilla on tässä usein minuuttivedot + kuntopiiri yhdistelmä. Perjantaina on viikon kolmas harjoitus minun johdollani. Se on yleensä laji/tekniikkaharjoitus + voima päivä. Lauantaina viikon toinen määräintervalli mikä pääsääntöisesti on omatoiminen ja juostaan minuuttivetoina. 

En usko, että alle (n.)18-vuotiaana on tarvetta harjoituskaudella tehdä yhtään submaksimaalisia tai maksimaalisia nk harjoituksia, koska kova hapollinen nk harjoittelu on kuitenkin myrkkyä urheilijalle kun nopeuden kehittäminen on vielä selkeä ykkös päämäärä.  Kun harjoittelussa edetään kohti sitä vaihetta, että kiitettävä nopeustaso on saavutettu (optimitilanteessa ollaan 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa kolmen parhaan joukossa 200m:lla), niin sitten alkaa keskittyminen toden teolla 400m:n harjoitteluun. Tämä on voinut tapahtua jo muutamaa vuotta aikaisemmin jos jo 19-vuotiaana on nopeustaso noussut niin kovaksi, että nopeus riittää 400m:lle. Submaksimaalisia ja maksimaalisia nk harjoituksia on ollut jo muutaman vuoden ajan harjoittelussa mukana, mutta vetomatkat ovat alkuvaiheessa näissä harjoituksissa lyhyitä. Vuosi vuodelta vetomatkoja lähdetään näissä kovissa nk treeneissä pidentämään ja sitten tulee mukaan yhdistelmävedot mitkä mielestäni ovat hyviä myös nuorille aloittaa kovemmat nk treenit sekä pidempien matkojen ins/outs vedot. Yhdistelmävetoina tarkoitan sellaisia vetoja, missä juostaan esimerkiksi aluksi 300m 45 sekuntiin mielummien hieman kiihtyen. Esim 16s+15s+14s vauhdinjaolla. Sen jälkeen pidetään minuutin palautus ja sitten juostaan vielä 100m-150m täysillä. Pitkät ins/out vedot ovat Clyde Hartin event run vetojen tapaisia. Esim. 350m vedot, missä juostaan 0-50m kuten 400m kisassa, sen jälkeen juostaan määräintervlalivauhtia 50m-250m ja viimeinen 100m taas kiihtyen.

Harjoittelussa tehtävät virheet nuorisovalmennusvuosina ovat osittain luettavissa rivien välistä, mutta kiteytän oman näkökulmani vielä tähän. Tehoharjoittelun aloittaminen liian nuorena tavoitteena juosta 100m kovaa johtaa hyvässä valmennuksessa yleensä hyviin tuloksiin, mutta virheenä tässä voi tapahtua se, että unohdetaan tuo systemaattinen juoksuharjoittelu eli määrää 200m-300m vedoilla ei tule tarpeeksi kun on vain keskitytty voiman ja nopeuden hankintaan. Yleensä saavutetaan hyviä tuloksia 17-20-vuotiaana jos on nopeuslahjakas urheilija kysessä, mutta jos mukana ei ole ollut laaja-alainen juoksuharjoittelu läpi nuoruusvuosien, niin ura saattaa olla saavuttanut huippunsa jo 20-vuotiaana, kun siinä vaiheessa uran pitäisi olla vasta alkuvaiheilla. Olen kiinnittänyt huomiota valmennuksessa siihen, että juoksutetaan nuorilla aikuisilla lyhyen matkan juoksijoilla kovia nopeuskestävyysharjoituksia, mutta on unohdettu tehdä riittävästi määrä- ja tehointervalliharjoittelua ennen submaksimaalista ja maksimaalista nk harjoittelua. Sitten ihmetellään kun keväällä juostiin 150m enkkoja ja kesällä ei kuljekaan niin hyvin kun treenit vielä keväällä näyttivät. 

Tommi Hartonen on tässä asiassa hyvä esimerkki, sillä hänhän siirtyin 400m:n juoksijasta 100m:n ja 200m:n juoksijaksi. En ole ihan tarpeeksi tietoinen Tommin harjoittelusta. Muutamia esimerkkejä on joskus ollut yleisurheilulehdissä, mutta uskon, että Tommi on harjoitellut aika paljon ja monipuolisesti juoksua jo nuorena, minkä takia 400m on kulkenut hyvin ja sitä myöten hän loi hyvät pohjat nopeuden kehittymiselle.

Season over - kausianalyysi

Yleisurheilukausi suurimmalla osalla urheilijoista päättyi viimeistään Ruotsi - Suomi maaotteluun. Joitakin kisoja on ollut vielä tarjolla ja hyviä tuloksia nähtiin mm. KLL:n kilpailuissa. Kirjoituksillani en halua aiheuttaa pahennusta, eli keskityn vain tosiasioihin ja kuluneen kauden onnistujiin. Ehkä jotain pientä kritiikkiä saattaa tulla, mutta pyrin pitämään sen aiheellisena. Useat blogit ja keskustelupalstat ovat riittämiin täynnä näitä ainaisia valittajia ja kritisoijia jotka takertuvat pienimpiimkin tilaisuuksiin piikitellä huonoja Suomalaisia urheilusuorituksia. Yksi pahimmista on mielestäni SUL:n keskustelupalsta, missä samat henkilöt nimimerkkiensä takaa jaksavat päivästä toiseen polkea yleisurheilua suohon. Tässä kausianalyysissa keskityn vain onnistujiin ja pyrin luomaan realistisen näkemyksen tulevasta kaudesta.

Ratakierroksen kausi  2012-2013

Hallikausi herätty suuria odotuksia kesää ajatellen. Suuria ainakin kotimaisesella mittarilla mitattuna. Omien valmennettavien hallikausi ei sujunut ihan odotuksien mukaan. Ville kotiutui Teneriffalta tammikuun lopulla mykoplasma tuliaisinaan. Hyvin sujunut E-Afrikan leiri ja sitä seurannut Teneriffan leiri antoi odottaa aivan jotain muuta kuin 48 pintaan juoksuja. No siitä ei oikeastaan muuta jäänyt käteen kuin kilpailun jälkeen ulos aivastetut keuhkot. Sanna paranteli jopa jotain harvoin juoksemiaan halliennätyksiä, mutta kuntoa ei juurikaan saatu hallissa esille. Lauralla oli ensimmäiset kilpailut minun valmennuksen aikana ja ensimmäinen oikeansuuntainen 400m:n juoksu tuli sopivasti halli SM-kisoissa. 400m:n taktiikka ei tule synnynnäisenä lahjana, vaan se vaatii paljon harjoittelua, että oppii juoksemaan itselle optimaalisella vauhdinjaolla.

Miesten puolella ei juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut, minkä pohjalta olisi voinut luoda 46 alkuisia odotuksia kesää ajatellen. Myös aiturit olivat aika vaisuina talvella. Muilla matkoilla sen sijaan tuli mielenkiintoisia tuloksia. 200m:n perusteella odotin, että etenkin Jani Koskela voisi olla kesällä kovassa kunnossa ratakierroksella. Hyvää vauhtia osoitti myös Visa Hongisto 60m:lla. Vaikka Visa ei olekaan 400m:n juoksija, niin tämä antoi pieniä odotuksia sille, että Visa on vielä tulossa muutamien vuosien takaiselle tasollensa. No onneksi juuri hiljattain sai lukea, että Visa treenaa jälleen ja vaikeudet on voitettu.

Ella Räsäsen hallikausi oli erittäin hyvä, mutta valitettavasti se jäi ainoaksi valonpilkuksi tämän kauden osalta häneltä. Toinen hallikauden onnistuja naisissa oli Anniina Laitinen joka alitti ensimmäisen kerran 55 sekuntia pitkällä radalla. 400m:n harjoittelu on kuitenkin niin pienistä asioista kiinni, että kesällä sama meno ei jatkunut. Ellan kohdalla hieman ihmetyttää se, että kun hän kesällä palasi kilparadalla, niin miksi kilpailutahti oli niin älyttömän tiivis. Juttelin hänen valmentajansa kanssa Vaasassa kesällä. Jos nyt oikein muistan, niin Ellalla oli selässä rasitusmurtuma ja valmentaja epäili, että hallikauden kiivas kilpailutahti yhdistettynä tehojen nousuun aivan uudelle tasolle saattoi vaikuttaa vamman syntyyn. Jos asia oli näin, niin miksi kuntoutuksen jälkeen lähdetään toistamaan samaa kaavaa? Nuorten SM-kisoissa 5 kisastarttia peräkkäisinä päivinä, kun alla oli vain 1 kilpailu paluun jälkeen. No toivotaan että Ella pääsee aloittamaan tulevan harjoituskauden terveenä ja hallikaudella taso saa jatkoa.

Vaikka monessa yhteydessä 400m:n tasoa pidetään Suomessa heikkona, niin löydän silti kesästä paljon positiivista kerrottavaa. Suurin osa 400m:n juoksijoista paranteli ennätyksiää ja suurin osa heistä on nuoria vielä juniori-iässä kilpailevia. Vaikka miehissä ei ole kuin yksi 48 sekunnin alitus, niin sekin syntyi ennätysjuoksulla Dublinin vaikeissa olosuhteissa Kokkosen Antin toimesta. 11 nopeinta juoksijaa alitti 49 sekuntia ja niistä juoksijoista 9 teki oman ennätyksen. Ville kerkesi juoksemaan vain yhden kilpailun, minkä jälkeen päätettiin leikata akillesjänne. Itse jänne oli ihan kunnossa, mutta kaikenlaista törkyä sen ympäriltä puhdistettiin. Nyt tilanne on se, että pääsemme uuteen kauteen ihan hyvältä pohjalta. Harjoittelua on ollut jo pitkään ja nyt on kolmatta viikkoa juoksuharjoittelu mukana. Toistaiseksi on ollut 2 juoksutreeniä viikossa, mutta parin viikon päästä määrä alkaa kasvamaan. Joulupukille jo kirjoitin, että toiveena olisi harjoituskausi ilman mykoplasmaa ja akillesvaivoja. Jos lihasperäisiä vaivoja tulee, niin niihin ei pysty joulupukki vaikuttamaan vaan ne syyt ovat valmennuksen ja urheilijan käsissä.

Naisten puolella 6 juoksijaa alitti 56 sekuntia ja 4 juoksi ennätyksensä. 400m:lla ei ollut tänä vuonna kovin leveä rintama, mutta sen sijaan 200m:n tilasto on kotimaisittain mielestäni aika komeaa luettavaa. 20:s aika tilastoissa on tasan 25.00. Yhden aikaisemman blogikirjoituksen pohjalta alkaneessa facebook keskustelussa Petteri Jouste mainisti, että valtakunnallinen 200m:n taso kertoo parhaiten maan pikajuoksutasosta, joten ainakin naisten puolella suunta on hyvä. Ja etenkin naisten puolella on nuorten sarjoista tulossa muutaman vuoden kuluttua muutamia todella lahjakkaita urheilijoita. Naisten 400m:n silenä juoksijoista nostan kuitenkin hattua kahdelle urheilijalle. Aloitetaan vanhemmasta päästä, eli Sanna Aaltonen. Sanna on kyllä käsittämätön tapaus ja sitä ei moni voi tajutakaan, että kuinka paljon vaaditaan siltä, että pystyy ja jaksaa tällä tasolla harjoitella työskentelyn ohessa. Tai saman asian voisi myös sanoa niin päin että miten hän jaksaa hoitaa työnsä kiitettävästi harjoittelun ohella. Tiedän muutamia, jotka ovat yrittäneet, mutta taso on välittömästi lähtenyt laskuun jommassa kummassa. Aika monelle tuli yllätyksenä se, että miten Sanna juoksi Vaasassa, mutta jos katsoo vaikka viime vuotta, niin tässähän toistui sama tilanne. Työskentelyn ohella kyllä pystyy harjoittelemaan, mutta tuloskunto pikajuoksussa vaatii lepoa. Nyt kesälomaa oli 2x2 viikkoa, välissä viikko töitä. Eli periaatteessa 5 viikkoa lomaa ennen Kalevan Kisoja. Valmennuksellisesti otin todella suuren riskin, mutta se kannatti. Riski tässä oli se, että kunto ei ehtisi tulla esiin ennen Kalevan Kisoja, mutta kun näin alkueräjuoksussa Sannan hölkkäilevän viimeisen 50m ja juoksussa syntyi kauden paras aika, niin siinä vaiheessa tiestin, että kaikki oli mennyt nappiin. Toinen hatunnoston arvoinen kilpailukausi on ollut nuorella Eveliina Määttäsellä. Ennätys 400m:n sileällä matkalla on parantunut monta sekuntia ja viimeisimpänä vielä 100m:n ennätys KLL:n kisoissa. 400m:a vaatii hyvän perusnopeuden jos haluaa oikeasti juosta kovaa ja tuo 100m:n ennätys ainakin antaa uskoa sille, että Ella saattaa saada haastajan tulevina vuosina. Jos jotain haluan kritisoida tai enemmänkin ihmetellä kuluneelta kaudelta, on Johanna Matintalon taso. Hän juoksi 2 vuotta sitten jo 2:05 800m ja vuosi sitten 55.05 400m. Tänä vuonna 800m on jäänyt vajaan sekunnin päähän kuten myös 400m. En vaan voi käsittää, että miten urheilijan kehitys voi pysähtyä 15-vuoden ikään, mutta kuten Seppo Haavisto sanoi minulle, niin lahjakkaasta juoksijasta voi tulla kansallisen tason menestyjä valmennuksesta huolimatta.

Aidatulla kierroksella on naisten puolella ollut jo monta vuotta trendi, että usein siellä on ollut yksi ylitse muiden ja sen jälkeen pienen kaulan takana on useampi juoksija hyvin tasaisessa rintamassa. Petra Stenman, Ilona Punkkinen (Ranta) ja nyt Venla Paunonen. Tilasto kuutosena komeilee seuraava nimi, joka mahdollisesti tuon listan jatkoksi tulee pääsemään. Sen aika näyttää. Miesten puolella ei oikeastaan tapahtunut mitään uutta tai yllättävää.

En tiedä voiko tätä edes varsinaiseksi kausianalyysiksi kutsua, ehkä enemmän tilanteen toteaminen.

2013-2014 odotukset ja tulevan kauden suunnittelu

Hätäisimmät valmentajat ovat varmaan suunnitelleet tulevaa kautta jo viime keväästä asti. Itsellä se on parasta aikaa menossa. Uuden kauden yhteydessä suunnittelussa törmään aina samaan ristiriitaan. Otetaan vaikka käytännön esimerkkinä Ville, niin tämä tilanne on helpompi hahmottaa. Lähtökohtaa ja tuloksellisia odotuksia kauteen voi mielestäni pitää aika samana kuin vuosi sitten. 2012 EM-kisat osoittivat, että kunto oli alle 47s tasolla joten realistista on tavoitella 46s alitusta ensi vuonna. Eli jotta tuo 46s alittuu niin se 200m taso pitäisi olla siellä 21.1 paremmalla puolella. Nyt tässä päästään tilanteeseen, että meidän pitää pystyä kehittämään nopeutta harjoituskauden aikana. Perus valmennusopin mukaan, kun jotain ominaisuutta halutaan kehittää, niin sitä tulisi harjoitella 2-3x viikon aikana. Sitten kun valitaan kehitettäväksi ominaisuudeksi nopeus, niin saadaankin lisää päänvaivaa suunnitteluun. Taas mennään valmennusoppiin ja nopeuden kehittäseksi yksittäiseen harjoitukseen tulisi päästä levänneenä ja hyvässä vireystilassa. Oikeastaan muuta ei tarvitse tietää tässä vaiheessa. Noita asioita kun ynnäilee, päästään siihen tilanteeseen, että jos/kun halutaan kehittää 400m:n juoksijan nopeutta, ei voida saman jakson aikana kehittää esimerkiksi nopeuskestävyyttä. Jos viikon aikana on kaksi juoksuharjoitusta, missä tehdään juoksua vähintään 85%:n tehoilla, niin ei sinne sekaan juuri mahdu kuin 1kpl määräintervalli. Jos otetaan mukaan 1kpl määriäintervalli ja 1kpl tehointervalli, niin seuraavan viikon maanantaina ei ole vielä vireystilaa tehdä nopeusharjoitusta.  No mm. tämäntyyppisten asioiden kanssa painiskelua tuo vuosisuunnitelman laatiminen on ollut viimeiset kaudet ja tulee aina jatkossa olemaan. Niin kauan kunnes tuleekin juoksija joka n. 20-vuotiaana juoksee 200m 20.50 ja ilmoittaa, että minä haluan 400m:n juoksijaksi. Silloin tuo ongelma on ratkaistu. Jenkeissä tuo ongelma todennäköisesti ratkaistaa sillä, että jos et ole kansallisissa 100m:n finaalissa etkä 200m:lla top 6 joukossa ja tyyppinä ei ole alle 170cm taskuraketti, niin paikka 400m:n valmennusryhmästä löytyy. Tässä vaiheessa riittää, että pidetään yllä jo olemassa oleva nopeustaso ja aletaan kehittämään nopeuskestävyyttä ja kestävyyttä.

Ne jotka ovat lupautuneet vastailemaan haastatteluihin, mitä ehkä piakkoin saan lähetettyä, niin voivat törmätä myös tähän kysymykseen. Toinen ratkaisu tähän nopeusasiaan olisi se, että laaditaan pitkän tähtäimen suunnitelma. Tällä hetkellä on aika monta kohtalaisen nuorta juoksijaa, jotka ovat juosseet 200m 21.50 tai alle ja myös 400m mennyt alle 49s. Uskon, että paras ratkaisu tässä olisi se, että lähdettäisiin wissmanin tavoin panostamaan harjoittelussa selkeästi siihen, että 200m kulkee kovaa. Esimerkiksi 3 vuoden harjoitusperiodi 200m:n harjoittelua varten, mikä kuitenkin kaikessa harjoittelussa tähtää siihen, etä 400m tulee olemaan päämatka 4-6 vuoden kuluttua.

Suunnitelma on kuitenkin laadittava ja verrattuna muutaman vuoden takaiseen ajatusmaailmaani 400m:n harjoittelusta, olen pyrkinyt yksinkertaistamaan asioita ja jättämään hifistelyt vähemmälle. Tosiasia on kuitenkin se, että juoksijan pitää juosta paljon ja juoksija tarvitsee paljon suhteellista voimaa sekä lajinomaista voimaa. Tässä tapauksessa 400m:n juoksija tarvitsee niin nopeaa voimantuottoa kuin myös kestovoimaa. Nuoresta valmennusiästäni huolimatta olen mielestäni onnistunut kohtalaisesti valmennustyössäni ja jos jotain syitä tälle pitää nostaa, niin muutama asia tulee mieleen. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen saanut työskennellä hyvien urheilijoiden kanssa. Sannalla on aina ollut jonkinlaista lahjakkuutta nopeuskestävyyslajeihin. Villen vahvuutena pitäisin hänen harjoitettavuuttaan. Sen huomasin ensimmäisenä kun häntä aloin valmentamaan. Onnistuneiden harjoitusjaksojen jälkeen kehitys näkyy todella nopeasti. Omasta valmennuksesta vahvuudeksi nostaisin harjoittelun rytmittämisen sekä tavan välttää adaptaatiota. Adaptaatiolla tarkoitan ihmisen mukautumiskykyä harjoitteluun. Jos juokset ympäri vuoden 3 kertaa viikossa saman 5km lenkin, niin jos taso on se, että ensimmäinen kerta tuottaa tuskaa, mutta jo muutaman kerran jälkeen lenkki alkaa sujua mukavasti eli kehitystä on tapahtunut. Jos jatkat samalla rytmillä, niin lenkki tuntuu edelleen mukavalta, mutta kehitystä ei enään tapahdu kuten alussa. Tämä on sama asia myös valmennuksessa. Urheilija tottuu hyvinkin nopeaan samaan rasitukseen ja rasituksen tasoa pitää nostaa tai muuttaa jotta kehitystä seuraa. Toisena asiana on Heikki Lehdeltä kuulemani totuus: "Harjoittelussa tehdään vaikutus ja levossa kehitys". Tuo Heikin sitaatti on ollut aina mielesäsni kun olen harjoitussuunnitelmia laatinut. Me pystymme kyllä harjoittelemaan vaikka kuinka paljon, mutta jos ei malteta oikealla tavalla palautua harjoittelusta niin suunta juosta metsään on voimakas. Metsään juoksulla en tarkoita sitä, että jos vauhti ei riitä radalla niin otetaan kartta käteen, vaan harjoittelu menee kirjaimellisesti pieleen. Sitten ihmetellään, että mikä on kun ei kulje vaikka on harjoiteltu 12 kertaa viikossa.

Odotuksia vuodelle 2014

Aloitan naisista. Uskon, että meillä on yhteensä 2-3 juoksijaa 400m:lla ja 400m:n aidoissa ensi vuonna aikuisten EM-kilpailuissa. Lisäksi naisilla on viestijoukkue nelosella. Tämä vaatii ehdottomasti sen, että Ella on kunnossa. Eveliinan kohdalta en osaa tehdä veikkauksia, mutta toivon että kehitys jatkuu, jolloinka tulokset voivat olla tämän kesän perusteella todella hyviä. Sannalla on pieni mahdollisuus vielä siihen, että 54s selvää alitusta lähdetään tavoittelemaan, mutta se vaatii järjestelyjä työnantajan osalta. Tässä puhutaan useamman kuukauden vapaista, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Venla onnistuessaan on ihan selkeä EM-kisa edustaja eikä pelkästään käy alkuerissä juoksemassa. Jos minä saisin päättää urheilijan tulevaisuudesta, niin jakaisin Jonna Berghemille 400m:n aitajuoksijan lapun rintaan, mutta sellaista valtaa en ole saanut. Materiaali on kapeaa ja se ei kärsi loukkaantumisia. Muutama urheilija jo mainitsemieni lisäksi taistelee myös viestijuoksupaikasta, mutta tällä hetkellä niitä ei montaa ole.

Miesten puolella odotukset ovat samansuuntaiset. Uskon, että Ville on ensi kesänä taas kehitystiellä ja sitä myöten EM-kisoissa. 400m:n aidoissa meillä voi olla useampikin juoksija, joten sitä myöten 2-4 juoksijaa henkilökohtaisilla matkoilla ja myös viestijoukkue.

Nämä odotukset kun kerrotaan murphyn lain kertoimella, saadaan tulokseksi se, että koska materia on pieni, niin joku tai jotkut ovat loukkaantuneena tai mykoplasmassa. Myös yllätyksiä tulee ja nousee esiin ennalta odottamattomia nimiä mitkä ovat tietenkin aina positiivisia yllätyksiä.

Tiukka päivitystahti pysyy viesti/kk tasolla ja koitetaan sitä pitää yllä. Ehkä seuraavassa viestissä päästään jo purkamaan jotain haastatteluja ja tarkastelemaan tulevan kauden maajoukkuevalintoja.