Kesän 2015 kuulumisia
Kulunut kausi on ollut valmentajaurani haasteellisin. Tein siitä itselleni haasteellisen tiedostamattani, mutta näin jälkiviisaana tuo asia on tullut selville ja juuri tällä hetkellä on helpompi hengittää. Olen ottanut luottavaisena valmennukseeni kovatasoisia pikajuoksijoita ja vahvasti uskonut, että pystyn viemään heitä eteenpäin 100-200m matkoilla, mutta tämän kauden aikana tuo usko on ollut koetuksella. Kauteen on mahtunut hyviäkin juttuja ja ennätyksiä hallikaudelta ja monella on ollut ihan loogista syytä kehityksen esteeksi, mutta en silti ole ollut omaan työskentelyyni tyytyväinen. Aika sekunttikellossa kertoo totuuden ja loppuviimein vain sillä on merkitystä. Kun valmentajalla menee luottamus ja usko omaan ammattitaitoon tietyllä osa-alueella, niin kyllähän se haastavaa on, mutta nostin kissan pöydälle ja kerroin urheilijoilleni että missä mennään. En halua olla esteenä, jos urheilija haluaa jatkaa keskittymistään 100 metrille. Valmennusyhteistyö voi jatkua, mutta minä en valmenna 100 metrille vaan 400 metrille.
Valmennustaipaleeni on alkanut 10-otteluun perehtymisestä ja sitä myötä innostus ja kiinnostus siirtyi 400m juoksun maailmaan. Sen myötä myös kaikkien pikajuoksumatkojen harjoittelu alkoi kiinnostamaan. Ennenkaikkea puhtaan nopeuden kehittäminen. Usko omiin kykyihin pikajuoksuvalmentajan on ollut vankkumaton, mutta nyt joudun perääntymään puhtaasta sprinttivalmennuksesta. 100m valmentaminen vaikuttaa ensisilmäykseltä ymmärrettävältä asiakokonaisuudelta kun sitä lähestyy 400m harjoittelun kannalta. Lyhyempiä juoksuja, vähemmän määrää, enemmän tehoa, enemmän tekniikkaa, lähtöjä jne... Tässä muutama asia näin pelkistetysti, mutta kun urheilijat ovat jo kansallista kärkitasoa, niin silloin tuo asiakokonaisuus pitää tehdä virheettömästi. En pystynyt siihen virheettömyyteen.
Kerroin ajatukseni urheilijoille ja totesin, että yhteisstyö voi jatkua, mutta 100m päämatkana ei tule mahtumaan minun valmennusmaailmaan ainakaan tässä vaiheessa. Ehkä voin palata siihen myöhemmin, mutta poistuminen mukavuusalueelta ei tule nyt kysymykseen. Jatkossa valmennan 200m-400m juoksijoita, eli siellä missä koen olevani omalla vahvuusalueella.
Kohti kautta 2016
Mielenkiintoisia asioita tulee tapahtumaan. Vaikka nykyinen kausi on vielä kesken, niin odotan jo tulevaa kautta suurella innolla. Eilen sitä innokuutta piisasi reilu 6 tuntia, kun alotin tekemään tulevaa vuosisuunnitelmaa.
Suunnitelman alkupiste oli helppo sijoittaa. Se on viikolla 28 EM-kilpailut Amsterdamissa. Tämä tarkoittaa sitä, että se tulee olemaan kilpailukauden 12 viikko, jolloinka kilpailukausi alkaa viikolta 17 lokakuussa. Kisoja on löydettävä jo huhtikuun lopulta sekä toukokuusta, jos mielii kesäkuun alussa olla siinä kunnossa, että EM-raja alitetaan. Tämän jälkeen jää hyvin aikaa keskittyä itse kilpailuun. Urheilijoistani Villen kanssa tehtiin jo vuosi sitten syksyllä suunnitelma, että kauteen 2015 keskitymme kehittämään 200m nopeutta. 200m oli hyvällä mallilla kaudella 2012, jolloinka Ville juoksi ennätyksensä. Sen jälkee akillesjänneleikkaus ja viime vuoden ylirasitustila söi parhaan nopeuden, mutta nyt nopeustasoissa on päästy taas sellaiseen lähtökohtaan tulevaa kautta ajatellen, että voidaan realistisesti lähteä juoksemaan vähintään 46s alkavia aikoja.
Sanna on harjoitellut koko vuoden ohjelmoidusti, mutta harjoitusmäärät ovat olleet pienempiä kuin esimerkiksi edellisenä vuotena. Taso on kuitenkin säilynyt hyvänä ja elokuun alussa alkavat hieroja opinnot mahdollistavat sen, että edessä on paras tilanne harjoittelun suhteen useisiin vuosiin. Nyt tullaan menemään koko harjoitusvuosi ekaa kertaa täysillä ilman 8 tunnin työpäivän asettamia rajoitteita. One more time!
Villen ja Sannan lisäksi kun tähän ratakierroksen harjoitteluun lisätään muutama perusnopeudeltaan ja rakenteeltaan loistavia tyyppejä, niin pakatti alkaa olla kasassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti