Ratakierroksen kausi 2014

Yleisurheilukausi 2013-2014 alkaa olemaan pikkuhiljaa taputeltu ja on aika ruotia mennyttä kautta. Ilman suurempia pohdintoja voidaan todeta, että nyt on ollut härmäläisillä ratakierroksen menijöillä erittäin hyvä kausi. Oskari Mörön saavutusta voidaan pitää yhtenä vuoden kovimmista teosta kaikki lajit huomioiden

Katsotaan aluksi kokonaisuutta ja tilastoja.

Miehet 400m 2014 (2013) (paras vuosi 1995->)
1. 47.40 (47.97) (1997 46.62)
10. 48.58 (48.83) (2008 48.28)
10  ka. 48.16 (48.31) (1997 47.61)

Naiset 400m 2014 (2013) (paras vuosi 1995->)
1. 53.20 (54.45) (2004 52.27)
10. 56.39 (56.47) (2012 55.69)
10 ka. 55.11 (55.69) (1997 54.82)

Miehet 400m aj 2014 (2013) (paras vuosi 1995->)
1. 49.08 (51.35) (2014 49.08)
10. 54.19 (53.55) (1997 52.92)
10 ka. 52.03 (52.73) (2005 51.77)

Naiset 400m aj 2014 (2013 (paras vuosi 1995->)
1. 58.06 (57.44) (1999 55.01)
10. 61.88 (61.89) (2004 61.53)
10 ka. 60.07 (60.18) (2004 59.90)

Lähes jokaisessa tässä esittämässä tilastossa on menty viime vuodesta eteenpäin ja kruununa kimaltelee tietenkin Oskari Mörön Suomenennätys. Oskarin takana on tiivis joukko alle 52s juosseita aitureita ja kahdeksan kärki on kaikki mennyt alle 53s, joten ainakin seuraavia EM-kilpailuja silmällä pitäen tuo puoli näyttää hyvältä. Tästä porukasta iso osa tavoittelee menestystä myös ensi kesänä alle 22-vuotiaiden EM-tasolla.

Miesten aidattomalla ratakierroksella kesä ei ole sujunut ihan toivotulla tavalla. Vaikka kauden paras oli edellistä vuotta parempi, niin silti omat odotukset koko valtakunnan tasolla oli huomattavasti korkeammat. Tässä on joutunut itse kukin syömään hieman kärmeskeittoa ja toivotaan että ensi vuonna ollaan taas oikealla tiellä.

Naisten ratakierros on elänyt hurmiokesää. Viestijoukkue EM-kisoissa sekä 1 henkilökohtainen edustus olivat enemmän kuin tervetulleita tähän lajiin. Katri Mustolan uskomaton nousu "tyhjästä" Suomen ykkös varttimaileriksi on ollut sinänsä jo ihan oma lukunsa. Nuoret aiturit Uusimäki ja Määttänen nostivat tasoaan tuntuvasti kauden lopulla ja heidän takanaan on vielä nippu nuorempia, ketkä ovat hätyytelleet tai alittaneet 60 sekunnin rajan, joten kokonaisuudessaan tulevaisuus näyttää hyvältä. Nyt vaan tarvitaan naistenkin puolella Oskarin kaltaista läpimurtoa.

Ratakierroksen tulevaisuus

Juostakseen 400m kovaa, tarvitaan hyvä perusnopeus. Tämä on tullut jo selväksi ja esille monessakin yhteydessä. Nopeakin urheilija tarvitsee paljon juoksua, monipuolista, jaksaakseen harjoitella 400 metrin vaativalla tavalla. Tulevaisuuden kannalta merkittävimpänä pidän sitä, että saadaan oikeanlaisia urheilijoita kiinnostumaan 400 metrin tai 400 metrin aitajuoksusta. Ja noita oikenlaisia tyyppejä tällä hetkellä tuntuu piisaavaan, joten listaampa tähän muutamia joilla voisi olla tulevaisuutta ratakierroksella tai aidatulla ratakierroksella. Tämä on siis näkemykseni ulkopuolisena henkilönä. En tunne näistä henkilöistä henkilökohtaisesti ketään, jotta voisin sen kummemmin sanoa, että onko omaa halukkuutta juosta 400m/400m aj. Ratakierroksen harjoitteluun ei voida ketään pakottaa, vaan siihen pitää olla oma halu.

Samuli Samuelsson
Kevytrakenteinen Samuli kulkee ainakin toistaiseksi oikeaa tietä. 100m 10.50 ja 200m 21.15 tällä kaudella juossut 19-vuotias voi vielä pitää ratakierroksen juoksua sivussa. Nopeustaso tällä hetkellä Juha Pyyn tasolla, mikä voisi johtaa oikealla harjoittelulla 46 sekunnin alitukseen, mutta muutama vuosi vielä panostusta kakkoselle ja sen jälkeen harjoittelun suunta raaston puolelle.

Ville Aarnivala
100m 10.82 200m 21.42. Sama linja kuin Samuelssonilla. Ensin nopeus vielä parempaan kuntoon ja ohessa aitavälirytmin opettelua. Tällä miehellä aitatekniikkaa ja taitoa löytyy jo entuudestaan, sillä 110m aidat (91.4cm) ovat kulkeneet aikaan 13.92 ja tuon korkeampia aitoja ei ratakierroksella tarvitse ylittää.

Viivi Lehikoinen
Ei paljon perusteluja kaipaa. Kisannut järkevästi pääosin kaikkia lajeja. Hypyt, ottelut, 100-800m, pika-aidat ja pitkät aidat. Kaikki matkat ja lajit kulkee. Vielä muutama vuosi lisää nopeuspainotteista harjoittelua ja tässäkin on mahdollisuudet ihan mihin vain.

Iiris Peterzéns
Nuori aituri taitaa pika-aidat, on nopea ja on juossut jo nyt aidatun ratakierroksen aikaan 60.50. 200 metriä ensiksi kuntoon ja sen jälkeen mukaan 400m aitaharjoittelua niin tässä on hienon tarinan ainekset. Toisaalta naisten pika-aidoissa raivataan uraa laajalla rintamalla kohti kansainvälistä kärkeä, joten nykyisten pika-aitureiden viitoittava tie tulee varmasti olemaan houkutteleva monelle nuorelle.

Tässä vain muutamia poimintoja. On tietenkin hyvä lähtökohta, että pystyy juoksemaan kovaa jo nuorena. Pystyäkseen juoksemaan aikuisena kovaa, ei välttämättä tarvitse kuitenkaa olla vielä Suomen huipulla 16-vuotiaana. Otetaan esimerkkinä Hanna-Maari Latvalan tuloksia 16-vuotiaana. 100m 13.22 300m 45.08 100m aidat 15.68. Tuo 100m tulos olisi tämän kesän 16-vuotiaiden listalla 115. Suomessa.

Ryhmäharjoittelusta potkua?

Suomessa alkaa olla jo aika monta kokenutta valmentajaa, joilla on homma hanskassa, mutta liian moni urheilija ja valmentaja harjoittelee tällä hetkellä erakkona omissa oloissaan. Meillä lähes tuntematon harjoitusmuoto ryhmäharjoittelu, tulisi ottaa paljon tehokkaammin käyttöön, etenkin ratajuoksun harjoittelussa. Kotimaan leirit ovat usein testipainotteisia ja niissä tehdään vain muutama kunnon ryhmäharjoitus. Onneksi joidenkin valmentajien ja paikkakuntien ympärille on kehittynyt parin viime vuoden aikana hyviä ryhmiä ja sitäkös juoksuharjoittelu tarvitsee. Osa urheilijoista / valmentajista on lähtenyt myös omatoimisesti organisoimaan leirityksiä isommalle porukalle. Tarvitaan kuitenkin henkilöitä tai henkilö, joka organisoi leirityksiä mielellään liittojohtoisesti. Muutama kausi on nyt kuljettu hieman kevyemmällä polttoaineella tämän asian suhteen, mutta toivotaan, että liiton puolesta lajin nousujohteisuus huomioitaisiin ja jatkossa olisi lajivalmentaja joka kokoaa joukot harjoittelemaan yhdessä. Pelkästään kevään "yhteisleiri" Portugalissa ei vie eteenpäin. Määrät juoksuissa ovat kovimmillaan peruskuntokausilla ja sillon porukassa saadaan enemmän aikaiseksi. Hallikauden jälkeen maaliskuu on myös otollinen aika leireille, koska kelit ovat useimmiten Suomessa vielä kelvottomat juosta vetoja ulkona. Keväällä useimmiten harjoittelu on monella eri vaiheessa ja jokainen haluaa sooloilla omiaan, mutta peruskuntokausilla teemat ovat hyvin samankaltaiseti ja omista linjoista ryhmäharjoittelun puolesta on helpompi joustaa.