400m:n haaste / mahdollisuus

400m:n harjoittelu koetaan usein hyvin epäinhimilliseksi etenkin puhtaiden sprinttereiden silmissä. Usain Boltilta kysytteen kerran, että onko hänen kohdallaan 400m:n kilpailu ohjelmassa joskus tulevaisuudessa. Hän kommentoi asiaa kutakuinkin seuraavalla tavalla: "Oletko nähnyt kun 400m:n juoksijat harjoittelevat? He oksentavat aika usein treenien jälkeen". Itse matkan juokseminen onnistuu varmasti keneltä tahansa, mutta matkan harjoittelu ei houkuta useimpia. Sääli sinänsä, sillä 400m ja etenkin 400m:n aidat ovat mielestäni mahdollisuuksien matkoja Suomalaisille. Suomessa valitettavan usein ratakierroksen juoksijoiksi päätyvät ne henkilöt, joilla ei vauhti piisaa 100m:lle eikä 200m:lle edes kotimaisella mittapuulla. Jos juostaan 100m 10.60, tuntuu olevan ilmiselvää että kyseessä on sprintteri, josta kuitenkin jo Eurooppalaisella mittapuulla voidaan valitettavasti käyttää nimeä "lyhyen matkan juoksija". 10.60 on aika, millä lähes pääsääntöisesti pääsee pokkaamaan mitalin Kalevan Kisoissa, mutta yleensä tuolla ajalla ei vielä aliteta EM-kisojen tulosrajaa. Ja 10.60 ja parempiakin juoksijoita kyllä pohjolan perukoilta on löytynyt vuosikaudet pilvin pimein.

Pelkkä aika ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi mahdollisuus nopeutta hyödyntäen siirtyä pidemmille matkoille. 400m:n matka ei nähdäkseni sovellu fyysisesti kovin lyhkäisille juoksijoille. Otetaan esimerkkinä vaikka Mietoisten taskuraketti Jarkko Ruostekivi. Oli ihan oikein, että Jarkko pyrki keskittymään 100m:n juoksuun, kuten Markus Pöyhönenkin aikoinaan, mutta entäpä tämän hetken pikamatkojen ykkösnyrkki Jonathan Åstrand? Voisiko hänestä olla ratakierrokselle. Fyysisesti uskon että kyllä, mutta sen verran mitä Jonathania tunnen, niin ajatusmaailma taitaa olla samaa tasoa mitä Boltilla. Uskon, että Jonathanilla on sanansa sanottavana vielä 200m:n matkalla muita Eurooppalaisia vastaan, toivottavasti hän vain saisi täysin ehjän harjoittelukauden sekä kilpailukauden.

Sitten itse asiaan. Muistan Anatoli Mihailovin kertoneen tämänkaltaisen esimerkin muutamia vuosia sitten SUL:n leirillä. Jos meillä on 10.60/100m nopeuden omaava pikajuoksija joka siirtyy 400m:n tai 400m:n aitojen harjoitteluun, niin mitä voidaan saavuttaa tuolla nopeustasolla. 10.60 juoksija pystynee hyvällä nopeuskestävyysharjoittelulla juoksemaan 200m:a 21.10-21.20. Otetaan esimerkkinä Juha Pyy, jonka ennätykset ovat 100m 10.61 ja 200m 21.08. 200m:n hyötysuhde vaihtelee huippujuoksijoilla 2.16-2.2 välillä. Tämä luku tulee, kun 400m:n ennätys jaetaan 200m:n ennätyksellä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Markku Kukkoaho  200m 20.73 400m 45.49 2.19

Riitta Salin 200m 23.10 400m 50.14 2.17

Juha Pyy 200m 21.08 400m 45.75 = 2.17

Michael Johnson 200m 19.32 400m 43.18 = 2.23

Sitten hieman nuorempia juoksijoita

Ville Wendelin 200m 21.62 400m 46.66 = 2.16
- Ja nerokkaimmat huomaavat heti, että tuo 46.66 on hylätty juoksu, mutta en usko että se loppuaikaan olisi kovinkaan paljoa vaikuttanut jos ne juoksulinjat olisivat olleet muutaman sentin ulompana. Toisaalta myös 200m:n kunto olisi varmaan ollut parempi, jos Ville olisi juossut 200m:n kisana tuon EM-kisajuoksun tilalla. Eli hyötysuhde lienee 2.17-2.18 tasoa todellisuudessa.

Ella Räsänen 200m 23.67 400m 52.37 = 2.21

Sanna Aaltonen 200m 24.46 400m 54.45 = 2.23

Eli tässä hieman tilastoja pienellä otannalla. Mutta jos palataan tuohon kuvitteelliseen 10.60 juoksijaan ja siihen, mitä sellainen kaveri voisi saada aikaan ratakierroksella hyvällä harjoittelulla, niin otetaan esimerkisi konservatiivinen 200m:n hyötysuhde 2.21 käyttöön niin tässä hieman numeropeliä
100m 10.60
200m 21.20
400m = 21.20 * 2.2 = 46.64
400m:n aidat 46.64 + 3s = 49.64

Näin saataisiin heti arvokisojen a-rajan juoksija 400m:n aidoissa. Helppoa kuin heinänteko, eikö vain.

Naisten puolella vastaavan numerokikkailun voisi vaikka kokeilla 11.60 ajalla.
100m 11.60
200m 23.30
400m = 23.30 * 2.2 = 51.26
400m:n aidat 51.26 + 3s = 54.26

Ja taas yksi juoksi a-rajan alitse.


Spekulaatiota

Jos nyt mietin aluksi omia valmennettavia ja heidän tulevaisuuttaan, niin Villen kohdalla täytyy edelleen olla keskittyminen siihen, että 200m:n ennätys paranee ensisijaisesti ennenkuin harjoittelun voi täysin viritellä vastaamaan 400m:n juoksun kehittämistä. Villellä on kaikki mahdollisuudet juosta alle 21s ja jo tällä hetkellä hänellä on hyvä hyötysuhde. Esimerkkinä Johan Wissman, 200m 20.65 ja 400m 44.56 saa hyötysuhteen 2.16, eli samaa luokkaa kuin Villellä. Jos tahdomme juosta Kukkoahon SE:n historiaan eli vähintään 45.48, niin Villen tulisi ekana saavuttaa 21.05s:n nopeustaso 200m:lla säilyttäen kuitenkin tuo 2.16 hyötysuhde.

Sannan hyötysuhde on kutakuinkin sitä luokkaa, mitä se tällä harjoittelumäärällä voi olla. Jos harjoittulu olisi täysipainoista, niin uskon, että hän voisi päästä 2.20 tuntumaan, jopa allekin.

Tämän hetken ylivoimaisesti nopein Suomalainen juoksijatar on Hanna-Maari Latvala. Hän juoksi Universiadeissa 200m 22.98. Moni on varmasti miettinyt, että kuinka kovaa Hanna-Maari juoksisi tällä harjoittelulla 400m:a. Uskon, että onnistuneella vauhdinjaolla hänellä voisi olla kohtalaisen hyvä hyötysuhde, koska 200m:n perusteella hänellä on hyvä nopeuskestävyys. Jos heitetään rohkeasti hyötysuhteen arvoksi 2.26, ja siihen onnistunut vauhdinjako, niin lopputulos voisi olla 51.94. Kuulostaa aika hurjalta ja jopa toivoisin, että jos sopiva kisa löytyy, niin Hanna-Maari lähtisi kokeilemaan 400m:a kauden päätteeksi.

Sannalla oli ennätysjuoksussaan väliaika 25.6s ja loppuaika käsiajalla 54.2s, eli aika tarkalleen 1.2s hitaampi ensimmäinen 200m, kuin maksimi 200m. Jälkimmäiseen 200m kulutti siis aikaa 28.6s. Jos H-M juoksisi ekan 200m esim. 24.5s niin toiseen 200m saisi vielä käyttää 27.2s (jos loppuaika käsiajalla 51.7s). H-M on kuitenkin kehittynyt niin hyvää vauhtia 100m ja 200m matkoilla, että en näkisi ainakaan tässä vaiheessa vaihtoehtona sitä, että häntä yritettäisiin houkutella ratakierroksen harjoitteluun, mutta jos nopeudessa tulee rajat vastaan, niin miksi ei? 22.9*2.21 = 50.6s

Kalevankisafinalistit analyysissa

Naiset
1. Sanna Aaltonen 54.45 (200m sb 24.46) hyötysuhde 2.23
2. Jonna Skrifvars 55.35 (200m sb 25.24) hyötysuhde 2.19
3. Eveliina Määttänen 55.42 (200m sb 25.45) hyötysuhde 2.18
4. Jenni Kivioja 56.12 (200m pb 24.42 (-12)) hyötysuhde 2.29   *
5. Simone Wiklund 56.58 (200m sb 25.39) hyötysuhde 2.24
6. Hilla Uusimäki 56.62 (200m sb 25.64) hyötysuhde 2.21
7. Saara Raitis 56.66 (200m sb 25.61) hyötysuhde 2.21
8. Celine Fogdee 57.57 (200m sb 26.00) hyötysuhde 2.21 **

* 2012 200m 24.42 400m 55.55 hyötysuhde 2.27, eli tuolla 2.27 hyötysuhteella 200m:n tulostaso voisi olla tällä hetkellä 24.72
** Alkuerä 56.83, hyötysuhde 2.16

Miehet
1. Christoffer Envall 48.32 (200m sb 22.39) hyötysuhde 2.16
2. Eetu Viitala 48.50 (200m sb 21.93) hyötysuhde 2.21
3. Roope Saarinen 48.60 (200m sb 21.61) hyötysuhde 2.25
4. Erik Back 48.88 (200m sb 22.21 (w+2.1)) hyötysuhde 2.20
5. Jani Koskela 49.10 (200m sb 21.41) hyötysuhde 2.29 *
6. Johan Versluis 49.33 (200m sb 21.79) hyötysuhde 2.26
7. Matias Linkoaho 49.41 (200m sb 21.65) hyötysuhde 2.28 **
DQ Juho Vanhala 48.22 (200m sb 22.42) hyötysuhde 2.15

* Koskela 2012 200m 21.60 400m 47.88 hyötysuhde 2.21
- Eli samalla hyötysuhteella voisi nelonen kulkea nykyisellä nopeustasolla 47.31, ilmeisesti Jani on tällä kaudella keskittynyt enemmän nopeuden kehittämiseen.
** 400m pb 48.63, hyötysuhde 2.24

Eli tälläistä spekulaatiota tänään. Itse ainakin toivoisin, että unohdettaisiin 100m:n juoksun ihannointi ja keskityttäisiin matkoihin, missä oikeasti voi pärjätä ainakin Euroopassa. Näin tehdään niissä maissa, joista EM-kilpailuissa noustaan podiumille. Venäjä, Puola ja Tsekki esimerkiksi. Tämä asia pitäisi huomioida etenkin nuorisovalmennuksen puolella. Jos valmentajalla on käsissään erittäin nopeuslahjakas urheilija, niin se nopeus pitäisi hyödyntää aivan johonkin muuhun kuin siihen, että keskitytään opettelemaan telinelähtöjä ja juoksemaan 60m ja 100m kovaa. Tottakai nopeus pitää pyrkiä kehittämään niin kovaksi kuin vain mahdollista, mutta jos tuon nopeuden hyödyntää lähestulkoon mihin tahansa muuhun lajiin, niin mahdollisuudet edetä kohti kansainvälistä huippua ovat paljon realistisemmat. 

Jaakko

Edit: Muokattu muutamia hyötysuhde laskuja, mitkä oli aluksi laskettu väärin.

Introducing: Ratakierroksen haaste, part 2

2007-2009 Valmentamista ja treenaamista

Toinenkin blogientry menee vielä oman urheiluhistorian pikaisessa läpikäymisessä. Syksystä 2007 alkaen aloitin valmentamaan Sannaa. Harjoittelu oli hyvin perinteistä Suomalaismallia mukaileva. Sepon tärkein ohje oli, että aluksi pitäisi saada 200m kulkemaan ja tärkein vetomatka harjoittelussa ovat 200m:n vedot 2:n minuutin palautuksella. Harjoittelu alkoi ja siinä ohessa myös myös kesällä loukkaantunut lonkankoukistajani oli kuntoutunut, joten rupesin myös itse juoksemaan Sannan mukana vetoja sekä puntilla tein aika paljon voimaa juoksemisen ohessa. Jossain vaiheessa hallikaudella huomasin, että olen itsekin ihan hyvässä kunnossa joten päätin jatkaa kisailua. Hallissa taisi syntyä joitakin ennätyksiä, mutta kuumetauti keskeytti halliottelut ekan päivän jälkeen.

Ottelut 2008-2009

Koska asioita tulee niin sekavassa järjestyksessä, käyn tässä seuraavaksi läpi urani "huippuvuodet". 2008 hallikauden jälkeen jatkoin harjoittelua entistä kovempaa. Suunnittelin harjoittelut myös itselle ja aloitin tekemään ottelulajeja Sannan valmennuksen ohessa. Tein aika paljon virheitä oman harjoittelun suhteen ja virheet johti pieniin loukkaantumisiin, minkä takia pystyin vasta Tampereen Kalevan Kisoissa ottelemaan ekan kerran koko ottelun läpi. Se ottelu on kyllä jäänyt ikuisesti mieleeni. Olin jo alkukesästä parantanut 100m:n ennätystäni kisa kisalta. Ennen kautta 100m:n ennätys oli 11.34, minkä olin juossut Vaasassa 2004.

Kauden ensimmäisessä ottelussa Järvenpäässä juoksin jo 11.26, mutta siellä jouduin keskeyttämään korkeushyppyyn, koska keli oli sateinen ja kylmä ja en halunnut ottaa mitään riskiä. Tampereella kello pysähtyi aikaan 11.18 ja siitä eteenpäin jatkoin ottelua sellaisessa hurmiossa että ennätykset meni uusiksi lähes jokaisessa lajissa. 100m,400m,110m aj, seiväs ja 1500m. Eli kaikissa juoksuissa ja nuoruusvuosieni päälajissa seiväshypyssä. Olin hypänny 470cm jo 17-vuotiaana, mutta olkapääleikkaukset 2002 ja 2004 estivät seiväshypyn harjoittelun useaksi vuodeksi. Tampereella tulos oli 475cm, eli 10-vuoden tauon jälkeen ennätys taas parani. Tuo hyppy jäikin urani korkeimmaksi hypyksi.

Tampereella syntyi ennätys 7339 pistettä, mikä jäikin voimassa olevaksi ennätyksekseni. Ottelin vielä 2008 Tallukassa, mutta siellä oli kohtalona taas jäädä ilman tulosta seipäässä. Sanna onnistui myös kisoissa ja oli 2. 400m:lla.

Seuraavaa kautta varten päätin panostaa täysillä urheiluun. Pääsin puolustusvoimien edustusvalmennettaviin, mikä antoi mahdollisuuden käyttää riittävästi työaikaa harjoitteluun. Lopetin myös Sannan valmennuksen ja Sannaa valmenti 2008-2009 hänelle jo entuudestaan tuttu valmentaja Marko Haverinen. Olin tietenkin hengessä ja treeneissä mukana, mutta en puuttunut Markon ohjelmointiin. Meidän valmennustyyli Markon kanssa oli mielestäni hyvin samansuuntainen joten uskoin, että se sopi Sannalle.

2008-2009 kausi oli siinä mielessä hyvä, että fyysisesti ja useissa lajeissa tuli minulle kehitystä. 100m parani 0.08s ja 400m ennätys myös reilu puoli sekuntia. Kevät ja alkukesä oli taas vaikea. Harjoittelussa toistui edelleen joitakin virheitä, koska en saanut pidettyä kroppaani kunnossa kesän kynnyksellä tehojen kasvaessa. Nyt minulla oli istuinkyhmyn alueella jokin tulehdus, minkä takia jouduin keskeyttämään Virossa maaottelun ja seuraava ottelu olikin sitten Kalevan Kisoissa Espoossa. Siellä oli hyvä ensimmäinen päivä, mutta toinen päivä meni mollivoittoisesti. Suurin syy tähän kakkospäivän alavireeseen oli uskoakseni se, että en herännyt herätyskelloon (herätys oli kännykässä ja akku oli loppunyt yön aikana), vaan kun heräsin niin jouduin suoraan herätyksestä kiirehtimään kentälle ja verkkaamaan. Koko toinen päivä meni aivan unessa ja huonoissa fiiliksissä. Tulos jäi hieman alle 7300 pistettä ja sijoitus oli taas 3. Ottelin vielä yhden ottelun 2009 kesällä ja se jäi urani viimeiseksi, vaikka se ei ollut siinä vaiheessa suunnitelmissa.

2008 syksyllä en enään vastannut itse valmennuksestani, vaan Janne Lahtinen tuli mukaan kuvioihin. Homma toimi pääasiassa siten, että minä suunnittelin fyysisen harjoittelun ja Janne johti lajiharjoittelua sekä huoltavaa harjoittelua. Jannen kanssa jatkoimme myös 2009 syksyllä siihen asti, kunnes loukkaannuin joulukuussa Teneriffan leirillä. Kyseessä ei varsinaisesti ollut loukkaantuminen vaan erittäin harvinainen jalkaterän alueella esiintyvä sairaus nimeltä freibergin tauti. Sinänsä hauskaa, että freibergin tautia esiintyy yleensä naisilla. Balettitanssijoilla tai naisilla jotka käyttävät paljon korkokenkiä. Oli erittäin työlästä ensinnäkin selvittää kivun aiheuttaja. Kipu tuntui vasemman jalan kakkosvarpaan tyvessä ja kipu oli niin voimakas, että juoksemisesta ei tullut mitään, eikä se parantunut edes pitkällä levolla ja fysiohoidoilla. Vasta 2011 keväällä selvisi, mikä vamman aiheutti. Lääkäri jonka luona olin, oli jo järjestyksessään viides joka oli jalkaa tutkinut. Jalka leikattiin 2011 syksyllä, mutta se ei koskaan tullut siihen kuntoon, että olisin voinut palata kilparadoille.

Valmennustouhuja

2010 loppukesästä Heikki Lehti soitti minulle ja kysyi, että olisinko kiinnostunut aloittamaan Ville Wendelinin valmentajana. Ville oli tulossa minun alaisuuteen Urheilukouluun Hennalaan. Koska kyseessä oli lahjakas 400m:n juoksija, en tietenkään voinut kieltäytyä. Villen kanssa aloitimme yhteistyön hänen armeijavuotenaan ja jo ensimmäisen kauden aikana pääsimme ihan hyviin tuloksiin. Sanna piti yleisurheilusta välivuotta 2010-2011, mutta hän treenasi jonkun verran kyseisen talven aikana ja keväällä vähän enemmän SM-viestejä varten. Sanna juoksi 2011 kesällä 200m kisan aikaan 25.20. Jatkoin Sannan valmentajana 2011 syksystä lähtien. Hän kertoi juuri lehtihaastattelussa syyn miksi päätti palata takaisin kilparadoille. 2011 hän oli seuraamassa Kalevan Kisoja, missä hänelle oli tullut fiilis, että radalla olisi vielä tilaa ja niinhän siellä on ollutkin.

Villen kanssa valmennusyhteistyö on edennyt hyvin ja nousujohteisesti. Ainoana ongelmana ovat olleet Villen akillesjänteet, mikä tänä kesänä äityi siihen, että toinen akilles leikattiin / puhdistettiin. Itse jänne oli ehjässä kunnossa, mutta jänteen ympärille oli kertynyt arpikudosta edellisen kantapääleikkauksen jäljiltä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että tulevaan kauteen pääsemme hyvissä ajoin ehjältä pohjalta joten odotukset ovat tällä hetkellä korkealla.

Sanna yllätti aika monet jo vuosi sitten sijoittumalla Kalevan Kisoissa toiseksi. Vaikka hänen tuloksensa eivät kansainvälisellä mittapuulla ole mitään hirmuisia aikoja, niin suorituksen arvoa nostaa se, että hän on jo usean vuoden tehnyt täysipäiväistä päiväduunia. Urheilu siis etenee työn ohessa. Kuntopiikki on helppo rakentaa sen perusteella, miten suunnittelee kesälomat. Oikeastaan muuten sitä huippukuntoa ei edes saa esille. Vaikka hänen työ ei ole mitenkään fyysisesti raskasta, niin 8 tuntia päivässä tuo sen verran stressitekijöitä elimistöön, että palautumista ei tapahdu niin hyvin kuin päätoimisesti urheilevilla. Tänä vuonna kunto oli jo keväällä niin hyvä, että tiesin heti, että kun Sannan lomat alkaa, niin Kalevan Kisoissa voi odottaa reilua ennätysparannusta.

Vuosi sitten valmennustiimiin liittyi myös toinen nainen. Viime syksystä asti olen valmentanut HKV:n juoksija Laura Kolehmaista. Lauralla on hieman sama tilanne kuin Sannallakin, eli työn ohessa harjoittelua, mutta hän pystyy hieman paremmin käyttämään aikaa harjoittelulle. Laurakin on tänä vuonna mennyt mukavasti eteenpäin ja uskon, että paras tulos on vielä tekemättä.

Tässä siis oli tiivistettynä omaa urheilu ja valmennushistoriaa viime vuosilta. Katsotaan mitä sylki suuhun tuo tulevia kirjoituksia ajatellen, mutta kuten jo alussa mainitsin niin pyritään asia pitämään 400m:n harjoittelussa ja sen haasteissa. 

Jaakko

Introducing: Ratakierroksen haaste, part 1

Hei.

Blogin avauspostin pitäisi kaiketi olla jollakin tapaa säväyttävä. Kirjoittajan lahjoja ei minulle tietääkseni ole suotu, mutta yritän parhaani. Tarkoituksena on aloittaa blogin ylläpitäminen, missä ruoditaan 400m:n juoksua. Pääpaino on kotimaisessa yleisurheilussa ja sen tilanteessa. Urheilutaustastani johtuen saatan ottaa myös kantaa moniotteluihin ja muillekin pikamatkoille, jopa koko yleisurheilun lajikirjoon, mutta suurin intohimoni on ratakierroksen juoksussa ja sen valmennuksessa. Avauspostissa koitan valoittaa hieman omia taustojani yleisurheiluun ja 400m:n harjoitteluun.

Mistä kaikki alkoi? 

Jos sivuutetaan aika alkuräjähdyksen ja milleniumin väliltä, eli siirrytään suoraan 2000-luvulle, niin voisin sanoa aika tarkalleen, että oma innostukseni 400m:n juoksun haasteisiin alkoi, kun tutustuin Juha Pyyn urheilu uraan. Olen tuntenut Juhan lapsuudestani asti, sillä hän toimi Lappajärven (synnyinkuntani) nuorisotilojen valvojana minun ollessani teini-ikäinen. Vaikka itse olin jo tuossa iässä himourheilija ja juhan ura oli jo ehtoopuolella, niin koskaan en nuoruudessani tiennyt, että kuinka kovasta urheilijasta oli kyse.

2004 olin Vaasan Kalevan Kisoissa 10-ottelussa. Niistä kisoisa ei ole jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Revähtänyt kylkilihas 100m:n silloisessa ennätysjuoksussa lienee "legendaarisinta" antia omalta osaltani. Sitä seurasi keskeytys kolmen lajin jälkeen. Kalevan Kisojen jälkeen oli ohjelmassa olkapääleikkaus. Seuraavana syksynä oli myös edessä työelämään siirtyminen. Silloin kesällä keskustelin ensimmäistä kertaa Juhan kanssa 400m:n harjoittelusta. Tiedustelin häneltä, että miten hän toteuttaisi 10-ottelijan juoksuharjoittelua ja Juhalta löytyi linjaus asiaan hyvinkin nopeasti. Syksyn harjoittelusta viikkotasolla ohje oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen.

Maanantai = nopeuspäivä. Ottelijalle se tarkoittaa pituushyppyä, seiväshyppyä, aitajuoksua ja sileitä lyhyitä vetoja.
Tiistai = 10x200m
Torstai = 8x300m
Perjantai tai Launtai = 4x1000m

Lisäksi joka toinen päivä kuntopiiriä. Seppo Haaviston kädenjälki näkyi juhan ohjelmissa, sillä harjoittelu eteni syksystä perinteisellä ruuvimeisseliperiaatteella.

Olkapääleikkauksen jälkeen lähdin kylmäpäisesti toteuttamaan Juhan antamia ohjeita. Kuntopiiriä ja välillä perusvoimaa juoksemisen ohjella. Työskentelin 2004-2005 Savon Prikaatissa Mikkelissä ja tuo harjoitusjakso päättyi kuitenkin hallikauteen, koska en jaksanut kohtalaisen raskaan työn ohessa noudattaa harjoitusohjelmaa vaan siirryin kunto-urheilijaksi.

Noilta ajoilta tuli kuitenkin ensimmäinen puraisi ratakierroksen harjoitteluun.

Haaviston opissa

Syksyllä 2005 sain siirron Hämeen Rykmenttiin Urheilukouluun. Ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa meni opetellessa ja tutustuessa talon tapoihin. Otin vastuulle yleisurheilun lajiryhmävalmentajan tehtävät ja missio oli siinä vaiheessa lähteä kehittämään ja parantamaan varusmiesten harjoittelumahdollisuuksia urheilukouluvuotena. Myös oma harjoittelu 10-ottelua varten lähti uuteen nousuun, tosin erittäin hitaasti. Pystyin kuitenkin työn ohessa harjoittelemaan jonkun verran, huomattavasti paremmin mitä Mikkelissä ja 2006 kesällä palasin Kalevan Kisa urheilijaksi. Itse kisat eivät taaskaan tuottaneet toivottua lopputulosta. Ennätysvauhti oli päällä, mutta seiväshypyn merkintä NH ei ollut odotuksien mukainen.

2006 syksyllä tutustuin nykyiseen kihlattuuni Sanna Aaltoseen. Sanna oli juuri muuttanut Päijät-Hämeeseen ja opiskeli Heinolassa koulutuskeskus salpauksessa. Sanna oli kesällä 2006 ottanut Kalevan Kisoista ensimmäiset aikuisten SM-mitalit. Ensin pronssia 400m:n kisasta ja samana päivänä hetkeä myöhemmin pronssia myös 200m:n kisasta. Sanna harjoitteli tuolloin pääasiassa omin opein, mutta hän myös kävi Marko Haverisen johtamissa harjoituksissa. Marko valmensi tuolloin Maisa Korria.

Oman urani todellinen harjoittelu alkoi myös 2006 syksyllä. Tuolloin Hennalaan armeijan harmaisiin astui palvelukseen 2kpl 10-ottelijoita. Mikko Halvari ja Aki Heikkinen. He olivat kumpikin minulle jo entuudestaan tuttuja ja 2006-2007 kauden aikana harjoittelimmekin jonkun verran yhdessä armeijan järjestämillä leireillä. Tilanne oli sinänsä hauska, että nyt minulla oli alaisena urheilijoita, joita itse seurasin tarkasti, jos vaikka oppisin jotain hyödyllistä otteluharjoittelusta.

Sannalla oli loistava hallikausi talvella 2007. Hän juoksi yhden ainoan 400m:n kisan, ja siinä alittui 55sekuntia ensimmäisen kerran. Jatkoa olisi varmasti seurannut samana kesänä, mutta takareiden vamma alkukesästä oli aluksi hidastamassa vauhtia ja sen jälkeen 3:n viikon sairastelu juuri ennen Kalevan Kisoja veivät koneistosta parhaan terän. Tuloksena oli neljäs sija kummallakin matkalla (200m ja 400m).

Itse ottelin yhden ottelun kesällä 2007. Siinä syntyi ennätys 6858 pistettä. Kesällä vaihdoin myös ponnistusjalkaa pituushypyssä. Olin aina aikaisemmin ponnistanut oikealla jalalla. Kokeilin kerran treeneissä ponnistaa vasemmalla jalalla, koska kun olin alkujaan pelkästään seiväshyppääjä, niin laskin että 1+1=2, olen ponnistanut vasemmalla jalalla aika monta kertaa, joten miksi en kokeilisi sitä myös pituudessa. 1 treeni alla ja siitä kisaan ja siellä syntyikin lähes puolen metrin ennätysparannus (644cm -> 686cm). Valitettavasti minun elimistö ei tottunut tuohon vasemman jalan ponnistamiseen yhtä nopeasti. Samaisessa hypyssä oikean jalan lonkankoukistajaan tuli pieni repeämä ja se ei kerennyt kuntoutua enään kisakuntoon sinä kesänä.

2006-2007 kauden aikana suoritin myös SUL:n III-tason valmentajatutkinnon pikajuoksuissa. Kaikista antoisin "tutkinto" oli kuitenkin 2007 syksyn aikana, kun tutustuin Seppo Haavistoon. Kesän loukkaantumisen jälkeen päätin, että oma urheilu jääköön sivuun ja siirryn täysin valmennuksen puolelle. Olimme jo muuttaneet Sannan kanssa yhteen asumaan ja päätin ruveta Sannan valmentajaksi. Tutustuin Seppoon ja kävin pari kertaa Sepon luona kuuntelevassa syväluotaavia luentoja 400m:n harjoittelusta. Niistä opeista pidän edelleenkin kiinni, mutta tottakai muutamia sovelluksia on tässä matkan aikana tullut mukaan.

Jotta tämä avausposti ei venyisi liian pitkäksi ja ruokatuntikin painaa päälle, niin jatketaan kirjoitusta toisessa osassa, missä tulee käytyä läpi allekirjoittaneen lyhyt "Huippu-urheilu ura" sekä valmennustoiminta tähän päivään saakka....

Jaakko