Toinenkin blogientry menee vielä oman urheiluhistorian pikaisessa läpikäymisessä. Syksystä 2007 alkaen aloitin valmentamaan Sannaa. Harjoittelu oli hyvin perinteistä Suomalaismallia mukaileva. Sepon tärkein ohje oli, että aluksi pitäisi saada 200m kulkemaan ja tärkein vetomatka harjoittelussa ovat 200m:n vedot 2:n minuutin palautuksella. Harjoittelu alkoi ja siinä ohessa myös myös kesällä loukkaantunut lonkankoukistajani oli kuntoutunut, joten rupesin myös itse juoksemaan Sannan mukana vetoja sekä puntilla tein aika paljon voimaa juoksemisen ohessa. Jossain vaiheessa hallikaudella huomasin, että olen itsekin ihan hyvässä kunnossa joten päätin jatkaa kisailua. Hallissa taisi syntyä joitakin ennätyksiä, mutta kuumetauti keskeytti halliottelut ekan päivän jälkeen.
Ottelut 2008-2009
Koska asioita tulee niin sekavassa järjestyksessä, käyn tässä seuraavaksi läpi urani "huippuvuodet". 2008 hallikauden jälkeen jatkoin harjoittelua entistä kovempaa. Suunnittelin harjoittelut myös itselle ja aloitin tekemään ottelulajeja Sannan valmennuksen ohessa. Tein aika paljon virheitä oman harjoittelun suhteen ja virheet johti pieniin loukkaantumisiin, minkä takia pystyin vasta Tampereen Kalevan Kisoissa ottelemaan ekan kerran koko ottelun läpi. Se ottelu on kyllä jäänyt ikuisesti mieleeni. Olin jo alkukesästä parantanut 100m:n ennätystäni kisa kisalta. Ennen kautta 100m:n ennätys oli 11.34, minkä olin juossut Vaasassa 2004.
Kauden ensimmäisessä ottelussa Järvenpäässä juoksin jo 11.26, mutta siellä jouduin keskeyttämään korkeushyppyyn, koska keli oli sateinen ja kylmä ja en halunnut ottaa mitään riskiä. Tampereella kello pysähtyi aikaan 11.18 ja siitä eteenpäin jatkoin ottelua sellaisessa hurmiossa että ennätykset meni uusiksi lähes jokaisessa lajissa. 100m,400m,110m aj, seiväs ja 1500m. Eli kaikissa juoksuissa ja nuoruusvuosieni päälajissa seiväshypyssä. Olin hypänny 470cm jo 17-vuotiaana, mutta olkapääleikkaukset 2002 ja 2004 estivät seiväshypyn harjoittelun useaksi vuodeksi. Tampereella tulos oli 475cm, eli 10-vuoden tauon jälkeen ennätys taas parani. Tuo hyppy jäikin urani korkeimmaksi hypyksi.
Tampereella syntyi ennätys 7339 pistettä, mikä jäikin voimassa olevaksi ennätyksekseni. Ottelin vielä 2008 Tallukassa, mutta siellä oli kohtalona taas jäädä ilman tulosta seipäässä. Sanna onnistui myös kisoissa ja oli 2. 400m:lla.
Seuraavaa kautta varten päätin panostaa täysillä urheiluun. Pääsin puolustusvoimien edustusvalmennettaviin, mikä antoi mahdollisuuden käyttää riittävästi työaikaa harjoitteluun. Lopetin myös Sannan valmennuksen ja Sannaa valmenti 2008-2009 hänelle jo entuudestaan tuttu valmentaja Marko Haverinen. Olin tietenkin hengessä ja treeneissä mukana, mutta en puuttunut Markon ohjelmointiin. Meidän valmennustyyli Markon kanssa oli mielestäni hyvin samansuuntainen joten uskoin, että se sopi Sannalle.
2008-2009 kausi oli siinä mielessä hyvä, että fyysisesti ja useissa lajeissa tuli minulle kehitystä. 100m parani 0.08s ja 400m ennätys myös reilu puoli sekuntia. Kevät ja alkukesä oli taas vaikea. Harjoittelussa toistui edelleen joitakin virheitä, koska en saanut pidettyä kroppaani kunnossa kesän kynnyksellä tehojen kasvaessa. Nyt minulla oli istuinkyhmyn alueella jokin tulehdus, minkä takia jouduin keskeyttämään Virossa maaottelun ja seuraava ottelu olikin sitten Kalevan Kisoissa Espoossa. Siellä oli hyvä ensimmäinen päivä, mutta toinen päivä meni mollivoittoisesti. Suurin syy tähän kakkospäivän alavireeseen oli uskoakseni se, että en herännyt herätyskelloon (herätys oli kännykässä ja akku oli loppunyt yön aikana), vaan kun heräsin niin jouduin suoraan herätyksestä kiirehtimään kentälle ja verkkaamaan. Koko toinen päivä meni aivan unessa ja huonoissa fiiliksissä. Tulos jäi hieman alle 7300 pistettä ja sijoitus oli taas 3. Ottelin vielä yhden ottelun 2009 kesällä ja se jäi urani viimeiseksi, vaikka se ei ollut siinä vaiheessa suunnitelmissa.
2008 syksyllä en enään vastannut itse valmennuksestani, vaan Janne Lahtinen tuli mukaan kuvioihin. Homma toimi pääasiassa siten, että minä suunnittelin fyysisen harjoittelun ja Janne johti lajiharjoittelua sekä huoltavaa harjoittelua. Jannen kanssa jatkoimme myös 2009 syksyllä siihen asti, kunnes loukkaannuin joulukuussa Teneriffan leirillä. Kyseessä ei varsinaisesti ollut loukkaantuminen vaan erittäin harvinainen jalkaterän alueella esiintyvä sairaus nimeltä freibergin tauti. Sinänsä hauskaa, että freibergin tautia esiintyy yleensä naisilla. Balettitanssijoilla tai naisilla jotka käyttävät paljon korkokenkiä. Oli erittäin työlästä ensinnäkin selvittää kivun aiheuttaja. Kipu tuntui vasemman jalan kakkosvarpaan tyvessä ja kipu oli niin voimakas, että juoksemisesta ei tullut mitään, eikä se parantunut edes pitkällä levolla ja fysiohoidoilla. Vasta 2011 keväällä selvisi, mikä vamman aiheutti. Lääkäri jonka luona olin, oli jo järjestyksessään viides joka oli jalkaa tutkinut. Jalka leikattiin 2011 syksyllä, mutta se ei koskaan tullut siihen kuntoon, että olisin voinut palata kilparadoille.
Valmennustouhuja
2010 loppukesästä Heikki Lehti soitti minulle ja kysyi, että olisinko kiinnostunut aloittamaan Ville Wendelinin valmentajana. Ville oli tulossa minun alaisuuteen Urheilukouluun Hennalaan. Koska kyseessä oli lahjakas 400m:n juoksija, en tietenkään voinut kieltäytyä. Villen kanssa aloitimme yhteistyön hänen armeijavuotenaan ja jo ensimmäisen kauden aikana pääsimme ihan hyviin tuloksiin. Sanna piti yleisurheilusta välivuotta 2010-2011, mutta hän treenasi jonkun verran kyseisen talven aikana ja keväällä vähän enemmän SM-viestejä varten. Sanna juoksi 2011 kesällä 200m kisan aikaan 25.20. Jatkoin Sannan valmentajana 2011 syksystä lähtien. Hän kertoi juuri lehtihaastattelussa syyn miksi päätti palata takaisin kilparadoille. 2011 hän oli seuraamassa Kalevan Kisoja, missä hänelle oli tullut fiilis, että radalla olisi vielä tilaa ja niinhän siellä on ollutkin.
Villen kanssa valmennusyhteistyö on edennyt hyvin ja nousujohteisesti. Ainoana ongelmana ovat olleet Villen akillesjänteet, mikä tänä kesänä äityi siihen, että toinen akilles leikattiin / puhdistettiin. Itse jänne oli ehjässä kunnossa, mutta jänteen ympärille oli kertynyt arpikudosta edellisen kantapääleikkauksen jäljiltä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että tulevaan kauteen pääsemme hyvissä ajoin ehjältä pohjalta joten odotukset ovat tällä hetkellä korkealla.
Sanna yllätti aika monet jo vuosi sitten sijoittumalla Kalevan Kisoissa toiseksi. Vaikka hänen tuloksensa eivät kansainvälisellä mittapuulla ole mitään hirmuisia aikoja, niin suorituksen arvoa nostaa se, että hän on jo usean vuoden tehnyt täysipäiväistä päiväduunia. Urheilu siis etenee työn ohessa. Kuntopiikki on helppo rakentaa sen perusteella, miten suunnittelee kesälomat. Oikeastaan muuten sitä huippukuntoa ei edes saa esille. Vaikka hänen työ ei ole mitenkään fyysisesti raskasta, niin 8 tuntia päivässä tuo sen verran stressitekijöitä elimistöön, että palautumista ei tapahdu niin hyvin kuin päätoimisesti urheilevilla. Tänä vuonna kunto oli jo keväällä niin hyvä, että tiesin heti, että kun Sannan lomat alkaa, niin Kalevan Kisoissa voi odottaa reilua ennätysparannusta.
Vuosi sitten valmennustiimiin liittyi myös toinen nainen. Viime syksystä asti olen valmentanut HKV:n juoksija Laura Kolehmaista. Lauralla on hieman sama tilanne kuin Sannallakin, eli työn ohessa harjoittelua, mutta hän pystyy hieman paremmin käyttämään aikaa harjoittelulle. Laurakin on tänä vuonna mennyt mukavasti eteenpäin ja uskon, että paras tulos on vielä tekemättä.
Tässä siis oli tiivistettynä omaa urheilu ja valmennushistoriaa viime vuosilta. Katsotaan mitä sylki suuhun tuo tulevia kirjoituksia ajatellen, mutta kuten jo alussa mainitsin niin pyritään asia pitämään 400m:n harjoittelussa ja sen haasteissa.
Jaakko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti