Training camp in potch part 2

Training camp in Potch

Syksyn kuulumisia ja E-Afrikan leirin ennakko.

Syksyn kuulumisia

Syksyn kelit ovat suosineet ratakierroksen juoksijoita. Omista valmennettavistani esimerkiksi Sanna ei ole vielä kertaakaan tänä syksynä käynyt juoksemassa pidempiä vetoja Pajulahti hallissa, vaan kaikki pidemmät vedot on voitu juosta ulkona. Sääennusteistakin sai viikolla lukea, että Suomeen on tulossa poikkeuksellisen leuto talvi, joten tervetulemast vaan.

Peruskuntokausi on jo pitkällä. Omista valmennettavistani Sannalla ja Lauralla on syksy sujunut hyvin ja ongelmitta, mutta Ville on taas saanut painia uusien vaivojen kanssa. Kun akillesjänne kesän leikkauksen jäljiltä kuntoitui hyvin ja pääsimme jo useamman viikon tekemään juoksuharjoittelua, niin sen jälkeen alkoivat pienet polvivaivat tuossa samassa leikatussa jalassa. Tämän seurauksena joudummekin nyt hieman säästellen treenaamaan, jotta polvi saataisiin juoksukuntoon joulukuun alkuun mennessä kauden ensimmäiselle etelän leirille.

Harjoittelun suhteen olen pieniä fiilauksia tehnyt suunnitteluun ja kokonaisuuteen. Aikaisemmin suunnitelma on ollut hyvin pelkistetty, eli ensimmäiset 8 viikkoa (PK1) juostaan paljon määrää ja tehdään kestovoimaa ja perusvoimaa. Harjoittelun suhde on 3 kovaa ja 1 kevyt. Joka viikko alkaa nopeustreenillä eli ns. maitohapottomilla vedoilla ja muutoin sitten ohjelmassa on 200m-1000m vetoja, mäkivetoja, porrasjuoksuja, kuntopiirejä ja perusvoimaa. Seuraavat 6 (PK 2) viikkoa ovat edenneet nopeuteen keskittyen rytmityksellä 2 kovaa, 1 kevyt viikko. Tällöin kovalla viikolla on 2 nopeutta kehittävää harjoitusta ja 1 tehointervalli sekä 1 määräintervalli. Viikon sisällä rytmitys muuttuu siten, että kovalla viikolla on 2 lepopäivää, jotta päästään nopeustreenit tekemään riittävän levänneinä. Tuon kuuden viikon jälkeen on sitten isketty nopeuskestävyyteen kohti hallikautta.

Nyt pistin palikoita hieman uusiksi. Käytännössä sisältä on sama, mutta jaoin tuon 8 viikon PK 1 harjoittelun kahteen osaan. Eli alkuun on tehty 4 viikkoa kuten aikaisemminkin, mutta sitten tulee 3 viikon pätkä missä on jo isketty kunnolla nopeuden kimppuun. Tämän jälkeen tehdään tuo PK1 kauden jälkimmäinen 4 viikkoa ja sitä seuraa taas PK2 kauden jälkimmäiset 3 viikkoa. Eli jos tuon tiivistää niin tämä syksy edetään seuraavalla tavalla. 4 viikkoa PK 1 treeniä, 3 viikkoa PK 2 treeniä, 4 viikkoa PK 1 treeniä ja 3 viikkoa PK 2 treeniä. Ensimmäiset kokeumukset tuosta ovat aika lupaavia. Uskon että tällä nopeammalla harjoitusärsykkeiden muutoksilla vältytään siltä, että elimistö pääsisi missään vaiheessa ns. tottumaan harjoitteluun vaan koko ajan pystytään ottamaan käyttöön uusia vaihteita.

Potchefstroomin ennakko

Pieni, mutta motivoitunut ryhmä 400m:n ja 400m:n aitajuoksijoita on lähdössä 1.12.2013 Etelä-Afrikkaan Potchefstroomiin harjoitusleirille. Leiri kestää 3 viikkoa, eli takaisin Suomeen pääosalla on paluu 23.12., mutta Ville jatkaa leiriä vielä pitkälle tammikuun puolelle. Siksi on nyt erityisen tärkeää saada tuo jalka kuntoon ennen leiriä.

Viime vuonna olimme samassa paikassa Villen kanssa kahdestaan ja nyt saimme idean, että yritetään kerätä mahdollisimman iso porukka motivoituneita juoksijoita harjoittelemaan loistavissa olosuhteissa ja kannatusta idealla onneksi löytyi. Nyt meitä on lähdössä mukavankokoinen ryhmä leirille. Tulen kirjoittelemaan viikottain leiriltä pienimuotiosta päiväkirjaa tänne blogiin ja toivottavasti saisin myös urheilijat kirjoittamaan kuulumisia harjoituksista.

Leirin henkilöstö.

Jaakko Erkinheimo, Valmentaja

Olen Ville Wendelinin henkilökohtainen valmentaja. Villen kanssa yhteistyö aloitettiin 2010 syksyllä. Leirillä pyrin piiskaamaan koko ryhmää eteenpäin koviin suoritukseen ja uskon että urheilijoille tulee hieman erilaisia ja uusia kokemuksia mm. alkuverryttelyjen tekemiseen ottelupohjaisessa harjoitteluhengessä.

Seura: Lahden Ahkera
Tehtävä: Valmennuspäällikkö




Juho Vanhala, 400m, "Speedy Gonzales".
Omien sanojensa mukaan viaton maalaispoika Harjavallasta.

Juhon seura on Harjavallan Jymy ja juho on leiriryhmän toinen jäsen joka tulee paneutumaan leirin aikana aiheeseen: "Ratarikot 400m:n juoksussa". Juho ylitti maaliviivan ensimmäisenä 400m:n finaalissa Vaasassa, mutta merkintä DQ tuloslistan perässä ei suinkaan johtunut vilppilähdöstä. Juhon valmennuksesta vastaa 400m:n aitajuoksun kaksinkertainen Kalevan kisa mitalisti Riku Rosenvall.

Juhon motto: Ei kipuu, ei hyötyy!, mikä on vapaa suomennos lontoonkielisestä termistä No pain, No gain.




Ville Wendelin, 400m, Turku, 

Villen seura on perinteikäs Turun Urheiluliitto. Ville opiskelee Juhon ohella lyhyttä oppimäärää aiheesta ratarikot 400m:n juoksussa. Ehjän harjoituskauden sattuessa kohdalle voi taas kansa ihmetellä, että mikä ihmeen Wendelin, sillä potentiaali ja lahjakkuus eivät ole takaiskujen myötä kadonneet minnekään.








Roope Saarinen, 200m/400m, Espoo

Roopen seura on Esbo If ja ja yleisurheilupiireissä häntä voisi kutsua porukan junioriksi, sillä Roope on ollut vasta pari vuotta aktiivisesti mukana yleisurheilussa. Atte Pettisen valmentama entinen sailbandyvirtuoosi nousi kuluneella kaudella ryminällä kohti Suomen pikajuoksu eliittiä. Tulevaan kauteen Potchefstroomin leirin lisäksi Roope hakee vauhtia Puolustusvoimien Urheilukoulusta, missä hän aloitti palveluksensä tänä syksynä. Roopella on harvinainen kyky, syllä hän kerkeää loppusuoralla kesken maitohappojen näyttämään yleisölle peukkua, mikä on selkeästi merkkinä olotilasta, että "kaikki kunnossa".



Erik Back, 400m Helsinki

Erik on Hifk:n juoksija jo kolmannessa polvessa. Erikin valmennuksesta vastaa Vesa Sjostedt ja Erik on Roopen ohella parhaillaan suorittamassa varusmiespalvelusta Puolustusvoimien Urheilukoululla.









Oskari "Osku" Mörö, 400m aj, 

Oskarilla on sama seura ja valmentaja kuin Roopellakin, eli Esbo if ja Atte Pettinen. Oskari on ryhmän toinen aitajuoksija ja ennätys on niinkin kova kuin 50,80, minkä hän on juossut jo yli 2-vuotta sitten. Oskarin viikot kuluvat myös tällä hetkellä armeijan harmaissa Puolustusvoimien Urheilukoululla.






Joni Vainio-Kaila, 400m aj.

Joni on ryhmän toinen aitajuoksija ja hänen seuransa on Laitilan Jyske. Jonin valmennuksesta vastaa Mikko Rinne. Joni täydentää Urheilukoululla palvelevien ratakierroksen juoksijoiden kvartettia, eli hänenkin aamuihinsa kuuluvat aikaiset herätykset ja punkan tekeminen priimakuntoon.

Haastattelu Petteri Jouste

Haastattelussa SUL:n pikajuoksujen lajivalmentaja Petteri Jouste.

1      Moi Petteri. Olet ollut SUL:n pikajuoksuvalmentajana jo useita vuosia. Kerrotko tarkemmin, että kuinka kauan olet ollut valmennuksen ja etenkin pikajuoksuvalmennuksen parissa mukana?

Pikajuoksuvalmentajana aloitin vuonna 1983 kun pääsin Jyväskylän liikuntatieteelliseen valmennuksen suuntavaihtoehdolle opiskelemaan. Oma urani pikajuoksijana alkoi syksyllä 1976 joten siitä vuodesta pikajuoksua on tullut opiskeltua aluksi urheilijana ja sitten 1983 lähtien valmentajana.  SUL:n läntisen alueen pikajuoksukouluttajana olin 1984-87 ja 100-200m lajivalmentajana (oto) vuosina 1986-1992 sekä päätoimisena lajivalmentajana 2001- . Vuodet 1992-2000 olin päätoimisena pika- ja aitajuoksun päävalmentajana jolloin hoidin myös naisten 100-200m+4x100m lajivalmentajuutta.

2       Back to back. Onko pikajuoksuvalmennuksessa tapahtunut mitään isoja muutoksia niiltä ajoilta kun aloittelit valmennustoimintaa verrattuna nykypäivään, vai onko päälinjat pysyneet samana jo pidempään?

1970-luvulla tietoa oli aika vähän pikajuoksuvalmennuksesta joten paljon kokeiltiin ja opeteltiin asioita. Linjaa loivat Suomessa silloin erityisesti valmentaja Pertti Helin jonka kirja Nopeusvalmennus oli merkittävä tietolähde valmennuksessa. 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla nopeuskestävyysharjoittelu oli painottunempaa myös 100-200m harjoittelussa ja voimaharjoittelu vielä aika lapsen kengissä. Myös sisäharjoitusolosuhteet vaikuttivat silloin harjoitteluun ja monissa paikoissa seinä tuli vastaan 60m kohdalla vaikka joitakin 150m sisäsuoria oli myös käytössä. Ympärivuotiselle nopeusharjoittelun ohjelmoinnille loi pohjaa italialainen Pietro Mennean harjoitusmenetelmät (1980).

Nykyisen kaltainen pikajuoksulinja juontaa Esa Peltolan lajipäälikkö kaudelle (1983-88) jolloin sen perusta luotiin. 80-luvun loppupuolella 100-200m:n valmennus eriytyi enemmän omaksi osa-alueeksi allround -tyyppisestä yleispikajuoksuharjoittelusta, joka oli lähempänä 400m harjoittelua. Maailmalla ja Suomessakin 90-luvulla pikajuoksutekniikan kehitys vei varsinkin 100m:n juoksua eteenpäin, mutta toisaalta Suomessa jostakin syystä 400m:n valmennustietous alkoi heiketä huolimatta Seppo Haaviston ansiokkaasta työstä 400m ja 400m aitureiden parissa.

3       Aloitit nyt syksyllä Petteri Monnin valmentajana. Mitkä ovat näkemyksesi mukaan suurimmat erot 100/200m juoksijan ja 400m/400m aj:n harjoittelussa.

Kyse on kahdesta erilajista siinä mielessä että 100-200m ovat maksimaalisen nopeuden lajeja kun taas 400-400m aidat suhteellisen nopeuden lajeja. Molemmissa lajeissa vaaditaan nopeutta, mutta 400-400m aidoissa kyse on kuitenkin kyse oikeasta vauhdinjaosta ja juoksun taloudellisuudesta, kun taas 100-200m:llä absoluuttisesta maksiminopeudesta. Harjoittelussa 400m - 400m aidoissa nopeuskestävyyden rooli on suuri ja sen kehittäminen vaatii läpi harjoitusvuoden kestävää nousujohtoista ohjelmointia. 100-200m harjoittelussa kaksijakoinen harjoituskausi toimii hyvin, mutta ratakierroksella hallikausi toimii enemmän harjoittelun tarkistuspisteenä kuin itsenäisenä kilpailukautena. Harjoittelun rytmityksessä on myös selvä ero siinä, että ratakierroksen harjoittelussa vaaditaan minimissään 4 viikon mittaisia portaikkoja (3 kovaa + 1 kevyt viikko) sillä kyse on aineenvaihdunnallisista adaptaatioista joihin sopeutuminen kestää tuon mainitun ajan. 100-200m:llä kyse on pitkälti hermostoon liittyvistä sopeutumisista jotka tapahtuvat paljon nopeammin, jolloin rytmityskin on tiheämpää. Harjoitteleminen liian nopealla progressiolla johtaa helposti ylikuormitukseen tai ylikuntoon.

4       Missä menee Suomalainen pikajuoksu tällä hetkellä? Kuinka monta pikajuoksijaa ja aitajuoksijaa on ensi kesänä EM-kilpailuissa.

Suomalainen pikajuoksu elää mielenkiintoisia vaiheita sillä sekä sprinttimatkoilla kuin 400m:ltä löytyy EM-tasoisia urheilijoita niin sileiltä kuin aidatuilta matkoilta. Finaalipaikka on mahdollinen usemmallekin pikajuoksijalle myös henkilökohtaisilla matkoilla, jos vain terveyttä riittää ja harjoitusvuosi onnistuu hyvin. EM-kisajoukkueen pika-ja aitajuoksuosasto tulee olemaan aika iso, reilusti yli kymmenen urheilijaa.

5       Short to long vai long to short?

Sprinttimatkoilla short to long ja ratakierroksella joko long to short tai yhdistelmä, jossa kilpailumatkaa lähestytään samanaikaisesti sekä nopeuden että kestävyyden suunnilta.

Kiitoksia Petterille vastauksista.

Urheilukoulu eli sinne ja takaisin

Otsikon mukaisesti tämä kirjoitukseni tulee kertomaan mielipiteitäni, näkemyksiäni ja kokemuksiani Puolustusvoimien Urheilukoulusta ja etenkin yleisurheilun näkökulmasta. Otsikko pohjautuu yhden suosikkikirjailijani J.R.R Tolkienin tuotantoon.

Urheilukoulu nykyisessä muodossaan on tulossa tiensä päähän ensi vuoden aikana. Pitää kuitenkin muistaa, että tässä tapauksessa vanhan loppu on uuden alku. Tai myöskin paluu vanhaan. Urheilukoulu aloitti toimintansa 1979 Hennalassa ja sitä ennen toiminta oli jaettu kahteen urheilukomppaniaan Santahaminaan ja Kajaaniin. Lokakuun alussa astui palvelukseen saapumiserä, joka on viimeinen jotka aloittavat ja päättävät palveluksensa Hennalassa. Vuoden päästä tähän aikaan koko toiminta on siirtynyt takaisin Santahaminaan ja osittain myös Kajaaniin.

En itse kuulu siihen urheilijoiden joukkoon, jotka olisivat suorittaneet varusmiespalveluksensa Urheilukoulussa, vaan oma varusmiesaika kului Kajaanissa jääkärikomppaniassa ja panssarintorjuntakomppaniassa. En edes hakenut Urheilukouluun, koska olkapää odotti leikkausta ja tarkoitus oli selviytyä varusmiespalveluksesta kuudella kuukaudella. Ihminen tekee suunnitelmia, mutta välillä toteutus jää vajaaksi ja välillä toteutus saattaa hieman paisua. Omalla kohdallani tuo 6kk:n mittaiseksi suunniteltu varusmiespalvelus venyi vuoteen ja sitä on seurannut yli 11-vuotta kestänyt sotilasura, mikä tulee nyt päättymään lokakuun loppuun mennessä. 2005 syksyllä, muutamien vaiheiden jälkeen löysin itseni Urheilukoululta nuorena vänrikkinä. Otin vastaan yleisurheilun lajiryhmän vastuulleni ja alusta asti homma oli käytännössä omissa käsissäni.

Urheilukoulu on vuosien varralle jakanut mielepiteet niin urheilijoiden kuin myös valmentajienkin keskuudessa. Yleisurheilijat ovat pääasiassa 19-vuotiaita, kun he tulevat urheilukouluun. Jotkut tulevat vuotta myöhemmin, jos he ovat esimerkiksi suorittaneet urheilulukion neljässä vuodessa ja silloin tällöin on yleisurheilijoita tullut myös yli 20-vuotiaina. Ottaen huomioon kuitenkin vallitsevan tilanteen, että meillä on yleinen asevelvollisuus, niin urheilukoulun tuomaa mahdollisuutta ei aina oikein ole osattu arvostaa.

Ihmettelen edelleen joidenkin valmentajien ja yleisurheiluihmisten pinttyneitä mielipiteitä jotka eivät puolla Urheilukoulun puolesta. Trendi on onneksi ollut se, että näitä "en ole mihinkään tyytyväinen" henkilöitä on ollut vähemmän mitä vielä urani alkuvaiheessa oli. Mielipiteet pohjautuvat 10-20-vuoden takaisiin kokemuksiin varusmiespalveluksesta Urheilukoulussa. Tuolloin asiat eivät ehkä olleet samalla tasolla mitä nykyään, mutta tuolloinkin on maailmanmestareita ja olympiavoittajia suorittanut palveluksensa kunnialla läpi. Viimeisen parin vuoden aikana palaute on pääsääntöisesti ollut kuitenkin positiivista ja oma mielipiteeni Urheilukoulun nykytilasta on se, että olemme mennyt valmentautumisen mahdollistamisessa huomattavasti eteenpäin sinä aikana, mitä olen Urheilukoululla palvellut. Silti edelleen vastarannalta löytyy porukkaa.

En odota Urheilukoulun jatkoa pelonsekaisin tuntein. Uskon että järjestelmä toimii vähintäänkin yhtä hyvin myös Helsingin päässä, mitä se on ollut Lahdessa. Asiassa on paljon hyvääkin Urheilukoulun kannalta. Huolenaiheeni on kuitenkin se, että  suurinta osaa henkilöstöä siirto ei varmastikaan miellytä. En voi olla varma, että Urheilukoulussa myös jatkossa pätevää valmennustietoutta. Vaikka Urheilukouluun tulevilla yleisurheilijoilla on oma henkilökohtainen valmentaja joka vastaa urheilijan ohjelmoinnista, niin silti Urheilukoululla pitää olla ymmärrys jokaisen lajin vaatimuksista ja pitää olla ammattitaitoa, jotta voi olla urheilijoiden päivittäisharjoittelun tukena. En väitä etteikö sitä ammattitaitoa olisi tällä hetkellä, mutta oma veikkaukseni on kuitenkin se, että nykyisestä henkilöstöstä aika moni ei tule jatkamaan Urheilukoululla valmentajana. Suurin syy tähän on nähdäkseni henkilökohtaisia, eli paikkakunta ja perhe, mitkä ovat aivan jossain muualla.

Haastattelussa Lauri "late" Hollo 800m 1:50.95 SE15 1:57.6

1. Moi Late. Urheilumediaa seuraavalle kansalle olet tullut tutuksi MTV3:n
urheilublogista "Lex Hollo", missä ruodit urheilumaailman asioita isännän
otteilla. Kerrotko lyhyesti, että kuka olet ja mistä tulet ja mitä
tietä olet päätynyt yleisurheiluvalmennuksen pariin?

- 43v perustamperelainen toimittaja-valmentaja-yksityisyrittäjä, olen entinen keskimatkojen juoksija. Oma ura loppu 22-vuotiaana eli liian aikaisin. Sen jälkeen tuli totaalinen 10 vuoden etäisyydenotto yleisurheilusta, enkä koskaan voinut tuona aikana edes kuvitella joskus valmentavani. Viiden vuoden työvisiitti pääkaupunkiseudulla päättyi 2002 ja palasi takaisin Pirkanmaalle. Silloin alkoi itää ajatus valmentamisesta, eihän tuohon tarvittu kuin 10 vuoden kypsyttely. Ensin koutsasin mututuntumalla ja perustuen omiin junnuaikojen tekemisiin. Pian huomasin, että on luotava oma linja, joka perustuu opiskeluun, keskusteluihin muiden meritoituneempien valmentajien kanssa sekä itsensä kouluttamiseen. Ja tietysti valmentamiseen, sehän se on paras opin sauna. Juuri siksi olen aina valmentanut monta urheilijaa ja hyvinkin eri-ikäisiä kerralla, ryhmän koko on vaihdellut alun kahden urheilijan jälkeen 6-15 välillä, nyt se on asettunut 10 urheilijaan, mikä tuntuu olevan juuri ja juuri järkevän rajoissa. Olen käynyt kestävyysjuoksun ja pikajuoksun kolmannen tason valmentajakurssit.

2. Valmennat tällä hetkellä Tampereen Pyrinnössä useita eri ikäisiä
junioreita. Minkälainen on sinun tavanomainen harjoituskauden viikko
valmentajan näkökulmasta?

- Porukassa on nyt viisi pikajuoksijaa ja viisi kestävyysjuoksijaa. Se asettaa omat haasteensa rytmityksen ja yhteisharjoitusten kanssa. Niitä tulee 3-4 kappaletta viikossa harjoituskausilla ja kilpailukausilla ei juuri ole päivää, ettei olisi jonkun urheilijan kanssa kentällä. Pyrimme tekemään lähes kaikki yhteisharjoitukset koko porukalla, siitä on ehdottomasti isosti etua. Lisäksi tiimiin on nyt vuoden ajan kuulunut voimavalmentaja Ari Peltomaa, joka vastaan voimatreenien sisällöistä ja valvonnasta, Ari pyrkii olemaan aina paikalla, kun rautaa nostetaan. Yhteistyö on toiminut loistavasti. Juoksupuolen yhteistreeneihin kuuluu nyt PK1:llä yksi nopeus ja plyometria päivä, yksi tekniikka ja lyhyt määräintervalli / maitohapoton NK-päivä sekä pitkien määräintervallien päivä.

3. Mitkä ovat päällimmäiset hyvät ja huonot muistosi kuluneelta
harjoituskaudelta?

- Positiivista on se, että kuusi urheilijaa teki vähintään kahdella, osa kolmellakin matkalla ennätyksensä ja osa vielä todella reilusti. Henkilökohtaisia SM-mitaleja tuli vuoden aikana 9 kpl. Lisäksi tekeminen ja motivaatio on tällä hetkellä jokaisella ryhmän jäsenellä erinomainen. Miinuspuolelle menevät loukkaantumiset ja sairastelut. Pokkisen Maijulla ja Erikssonin Zenithalla meni jo toinen kesä peräkkäin pöpelikköön. Zenithaa vaivasi mykoplasma ja peroneusjänteen repeämä, joka leikattiin kesällä. Maijulla oli taas takareidessä lihasaitio-oireyhtymä, joka sekin leikattiin heinäkuussa. Lisäksi Johanssonin Saanan jalkaterän veneluusta löytyi Kalevan kisojen jälkeen ödeemaa ja kausi loppu siihen. Tällaisten jälkeen valmentaja joutuu aina miettimään ankarasti, olisiko voitu tehdä jotain toisin loukkaantumisten välttämiseksi.

4. Kuinka toteutat valmennuksen suunnittelua omalta osaltasi? Eli kuinka
tarkkaan laadit vuosisuunnitelman ja kuinka pitkiä tarkkoja
harjoitussuunnitelmia teet kerralla? Kuinka paljon luulet, että
valmennusajastasi kuluu prosentuaalisesti harjoittelun suunnitteluun versus
käytännön toteutukseen.

- Suunnittelu kulkee alitajuisesti mukana lähes läpi vuoden. Pyrin aloittamaan konkreettisen suunnittelun kauden lopussa ja samaan sen valmiiksi ennen ylimenokautta, jolloin on mahdollista mennä itsekin pariksi viikoksi ”yli”…Mietin ensin mikro- ja makrotasojen rytmitykset ja pyrin asettelemaan harjoituskausittain palikat oikeisiin reikiin. Minulla on tapana suunnitella ohjelmointi ihan päiväkohtaisesti sisältöineen päivineen. Vaikka se harvoin (eli ksokaan…) toteutuu sellaisenaan, se on loistava apuväline ja työkalu valmennusvuoden aikana. Teen urheilijoille ohjelmat yleensä 3-4 viikoksi kerrallaan, mutta toki niitä muutetaan tarpeen mukaan, valmentajan suunnitelma ei voi olla jumalan sanaa. Vuoden aikana asioiden miettimiseen, materiaalin lukemiseen ja suunnitteluun kuluu varmasti enemmän aikaa kuin itse fyysiseen valmentamiseen.

5. Jos miesten tai naisten 400m:n SE vielä joskus laitetaan historian
kirjoihin, niin kumpi lähtee ensin ja mitä veikkaat että koska sellainen
voisi tapahtua?

- Toivotaan että molemmat, mutta onhan etenkin naisten SE aika huikealla tasolla. Toivotaan että 5-10 vuoden sisällä näin käy.

6. Jatkokysymys seuraavaan. Mitä mielestäsi vaaditaan, että SE:n
juokseminen on mahdollista?

- Ilman muuta riittävän reaktiivisen ja nopeasoluisen tyypin, jonka rakentaminen maksiminopeuden jatkuvan kehittymisen ja ominaisuuksien kautta nimenomaan 400 metriä silmällä pitäen aloitetaan riittävän varhaisessa vaiheessa. Tämä tietää sitä, että vaikka 400m ei olisi päämatka pitkään aikaan, on perustyö tehtävä siten, että jonakin päivänä on realistista pystyä harjoittelemaan ja ennen kaikkea palautumaan, kuten 400m huippujuoksijan kuuluukin. Juuri tästä syystä pyrin rakentamaan tekemisen siten, että etenkin junnujuoksijat ovat ns yleispikajuoksijoita, joiden lajivalikoima alusta saakka 17-kesäiseksi on 100-300m ja tuosta eteenpäin mahdollisesti myös 400m. Jos koko lapsuus ja nuoruus mennään harjoituksellisesti vain 100m ensisijaisena tavoitteena ja 200m silloin tällöin, on takuulla vaikeaa ns siirtyä nelkulle jossakin ikävaiheessa. Juuri samasta syystä nelkun juoksijan siirtyminen kasille kovin harvoin onnistuu. Tietysti on pidettävä mielessä aina se, mitkä ovat ratakierroksen huipputulosten maksiminopeusvaatimukset. Maksiminopeuden suhteen kelkassa on pysyttävä ja kehityttävä mahdollisimman pitkään.

7. Lyhyesti: Mitä tapahtuu ensi kesänä 400m:lla ja 800m:lla suomalaisessa
yleisurheilussa?

- Nelkulla uskon, että pientä kollektiivista nousua on tuloillaan, kunhan vain parhaiden juoksijoiden terveys kestää. Toivotaan että EM-areenalla nähdään Zürichissa sekä miesten että naisten 4x400m viestijoukkueet. Kasilla en valitettavasti näe, että kollektiivista kehittymistä olisi näköpiirissä ihan pikaisesti; trendinä meillä on ollut jo pitkään, että 800 metrille ohjautuu järjestäen liian hitaita tyyppejä, joilla on hankaluuksia saada 400 metrillä 50 sekuntia rikki. Lampisen Ville on toki piristävä poikkeus. Päästäkseen kasilla kansainväliselle tasolle, on 400m oltava lähtökohtaisesti 48 ja alaosia + siihen päälle sellainen 3.40 tonnivitosen kestävyys. Niihin vaadittavien ominaisuuksien kehittäminen yhtä aikaa se vasta haasteellista onkin. juuri tästä syystä olisi alettava jo suht varhaisessa vaiheessa miettiä, mikä on kunkin urheilijan tuleva päämatka puhtaasti olemassa olevien ominaisuuksien valossa.

8. Onko sinulla vastapallona kysymystä blogin kirjoittajalle?

- On yksi hyvin suppea ;) Miten näet 400 metrin juoksijan urasuunnittelun 14-15v? Mitä pitää tehdä ikävusoina 14-18 ja mitä virheitä tuossa haarukassa ei saa tehdä. ja miten edetään 18+ ikävuoden jälkeen, kun pitää aloittaa aikuismainen harjoittelu ja tekemisen selkeä tehostamisempi, jos aiotaan koskaan mitään saavuttaa.

Tämä kysymys on aika ajankohtainen minulle, sillä minulla on tällä hetkellä 14-vuotiaiden valmennusryhmässä yksi poika, josta uskon, että hänen vahvuutensa tulee olemaan 200m-400m matkoilla. Lisäksi toinen ryhmäläinen on osoittanut lahjakkuutta aidattuun ratakierrokseen, miksei kumpikin.  Tähän kysymykseen vastaaminen ei todellakaan ole suppea, mutta vastaan silti jotakin ja yritän sen supistaa mahdollisimman luettavaan muotoon. Oikeastaan sinun vastauksesi kysymykseen nro 6, on hyvin samoilla linjoilla oman ajatusmaailmani kanssa.

Kuten taloa rakentaessa, pitää sillä olla hyvät perustukset. Jos perustukset valetaan betonista, niin betoniseos vaatii sementtiä, rakeista hiekkaa ja vettä. Jos joku noista osa-alueista puuttuu tai sitä on liian vähän, niin perustukset eivät tule kestämään ja niiden päälle rakennettava talo ei tule kestämään. Urheilussa näitä perustuksia voisi verrata "pohjiin". Noista kuuluisista pohjista puhutaan valmennuskeskusteluissa todella usein. Minä rakennan nuo pohjat kolmesta eri "materiaalista", kuten betonikin. 1. Peruskestävyys 2. Kestovoima 3. Nopeuskestävyys.

Peruskestävyydellä en tarkoita sitä, että ohjelmoisin paljon pitkää lenkkiä ohjelmiin, mutta haluan pitää valmennuksessa huolen siitä, että jokaisella nuorella urheilijalla on riittävän hyvä peruskestävyys oman lajin harjoitteluun tulevaisuudessa. Vaikka kyseessä olisi nuori urheilija jonka lajivalinta jo hyvin nuorena suuntautuu esimerkiksi hyppyihin tai heittoihin, niin silti peruskestävyys pitää olla kunnossa, jotta jaksaa harjoitella vuosi vuodelta kovempaa.

Kestovoimalla tarkoitan sitä, että urheilijan lihaskuntoa harjoitellaan paljon ja usein ja luodaan tällä tavalla pohjia tulevien vuosien kovempaan voimaharjoitteluun. 

Nopeuskestävyysharjoittelu onkin sitten isompi kokonaisuus. Tämän olen suunnitellut eteneväksi vuosi vuodelta hyvin systemaattisesti kohti aikuisikää.

Tuo nopeuskestävyyden systemaattisuus näkyy sillä tavalla, että n. 14-20-vuotiaana juoksuharjoittelu tähtää siihen, että nopeusominaisuudet pyritään kehittämään niin hyviksi kuin vain mahdollista ja samanaikaisesti luodaan pohjia kovalle nopeuskestävyysharjoittelulle pitämällä ympärivuotiset juoksumäärät suurina. Nopeuskestävyysharjoittelu on mukana syksystä kevääseen, mutta harjoitustehot pysyvät määrä- ja tehointervalli tasoilla. Tehointervalleissa juoksumatkat ovat huomattavasti lyhyempiä, mitä määräintervalleissa. 

Nuo 3 osa-aluetta ovat sellaiset peruspilarit. En unohda harjoittelussa kuitenkaan liikkuvuutta ja taitoharjoittelua. Noita kumpaakin on itseasiassa aika paljon, sillä minun tapa pitää harjoituksia perustuu tälläiseen ottelupohjaiseen harjoitteluun lähes lajissa kuin lajissa ja vuosisuunnitelmassa on iso pätkä viikkoja, missä harjoittelun painopisteenä kaikilla urheilijoilla on nopeuden kehittäminen, jolloinka viikon aikana tulee 2kpl nopeutta kehittävää juoksuharjoitusta. PK 1 kausi kestää 8 viikkoa. Viikkorytmitys on 3 kovaa ja 1 kevyt. Kovien viikkojen aikana tulee 2kpl määräintervalleja ja kevyellä viikolla 1kpl. Eli yhteensä ennen nopeusharjoittelujaksoa noita määräintervalleja tulee 14 harjoitusta pikajuoksijoilla. Nopeusharjoituksia tulee 8kpl. PK 2, KVK ja hallikilpailukausi on kokonaan nopeutta kehittävää harjoittelua.Tässä pitkässä jaksossa on pääosin 1kpl määräintervalleja viikon aikana, mutta muutamille viikoille on laitettu 2. Ennen hallikautta juostaan muutama tehointervalli 100-150m vetomatkoilla. Hallikauden jälkeen pitäisi olla nopeusominaisuudet menneet selkeästi eteenpäin, kun kyseessä on 15-vuotiaita urheilijoita. Sillon palataan taas syksyn rytmitykseen kolmen viikon ajaksi ja sen jälkeen edetään PK 2 rytmityksellä kohti kvk ja kilpailukautta.

Omassa juniorivalmennusryhmässäni on nyt 11 urheilijaa ja olen jakanut heidät kolmeen ryhmään. Kestävyysjuoksu, pikajuoksut/hypyt sekä ottelut. Pikajuoksut,hypyt ja ottelut tekevät juoksuharjoittelun saman kuvion mukaan. Kestävyysjuoksijoilla juoksuharjoitusten määrä on pikkasen isompi joillakin viikoilla sekä sisältö treeneissä on hieman laajempi. Tänä vuonna aloitan määräintervallit 12x200m harjoituksella, palautuksena 100m hölkkää + 100m kävelyä. Viime vuonna aloitin 10x200m treenillä. Ensi vuonna aloitan todennäköisesti 2x8x200m treenillä. Määräintervallit etenemät 6x200m harjoitukseen. Lisäksi koko ryhmä tekee välillä määräintervalleja myös aitojen kanssa. Esimerkiksi 10x 12 aitaa, missä 4 ensimmäistä aitaa mennään yhden askeleen välillä, 4 seuraavaa 3:n askeleen välillä ja 4 viimeistä 5:n askeleen välillä. Tämä siis tehdään 5x kummaltakin puolelta. Juoksuvauhti on käytännössä hölkkävauhti, mutta syke kyllä nousee aidanylityksien myötä. Matkaksi tulee n. 100m. Tässä harjoituksessa tulee myös 60 ponnistusta kummallekin jalalle :)

Tehointervalleissa käytän pääasiassa 100,120m,150m ja 200m vetoja sekä 5x30m /20" tai 3x60m/30'' tyylisiä vetoja. Perus harjoitteluviikko juoksujen osalta on hyvin samankaltainen kuten sinunkin esimerkissäsi. Maanantai on aina nopeuspäivä missä yleensä tehdään myös voimaa päälle. Tiistaina laji/tekniikkaharjoitus + määräintervalli. Keskiviikko omatoiminen, yleensä peruskestävyyslenkki + lihashuolto. Torstaina on seuran yhteinen kuntopiiriharjoitus. Kestävyysjuoksijoilla on tässä usein minuuttivedot + kuntopiiri yhdistelmä. Perjantaina on viikon kolmas harjoitus minun johdollani. Se on yleensä laji/tekniikkaharjoitus + voima päivä. Lauantaina viikon toinen määräintervalli mikä pääsääntöisesti on omatoiminen ja juostaan minuuttivetoina. 

En usko, että alle (n.)18-vuotiaana on tarvetta harjoituskaudella tehdä yhtään submaksimaalisia tai maksimaalisia nk harjoituksia, koska kova hapollinen nk harjoittelu on kuitenkin myrkkyä urheilijalle kun nopeuden kehittäminen on vielä selkeä ykkös päämäärä.  Kun harjoittelussa edetään kohti sitä vaihetta, että kiitettävä nopeustaso on saavutettu (optimitilanteessa ollaan 22-vuotiaiden EM-kilpailuissa kolmen parhaan joukossa 200m:lla), niin sitten alkaa keskittyminen toden teolla 400m:n harjoitteluun. Tämä on voinut tapahtua jo muutamaa vuotta aikaisemmin jos jo 19-vuotiaana on nopeustaso noussut niin kovaksi, että nopeus riittää 400m:lle. Submaksimaalisia ja maksimaalisia nk harjoituksia on ollut jo muutaman vuoden ajan harjoittelussa mukana, mutta vetomatkat ovat alkuvaiheessa näissä harjoituksissa lyhyitä. Vuosi vuodelta vetomatkoja lähdetään näissä kovissa nk treeneissä pidentämään ja sitten tulee mukaan yhdistelmävedot mitkä mielestäni ovat hyviä myös nuorille aloittaa kovemmat nk treenit sekä pidempien matkojen ins/outs vedot. Yhdistelmävetoina tarkoitan sellaisia vetoja, missä juostaan esimerkiksi aluksi 300m 45 sekuntiin mielummien hieman kiihtyen. Esim 16s+15s+14s vauhdinjaolla. Sen jälkeen pidetään minuutin palautus ja sitten juostaan vielä 100m-150m täysillä. Pitkät ins/out vedot ovat Clyde Hartin event run vetojen tapaisia. Esim. 350m vedot, missä juostaan 0-50m kuten 400m kisassa, sen jälkeen juostaan määräintervlalivauhtia 50m-250m ja viimeinen 100m taas kiihtyen.

Harjoittelussa tehtävät virheet nuorisovalmennusvuosina ovat osittain luettavissa rivien välistä, mutta kiteytän oman näkökulmani vielä tähän. Tehoharjoittelun aloittaminen liian nuorena tavoitteena juosta 100m kovaa johtaa hyvässä valmennuksessa yleensä hyviin tuloksiin, mutta virheenä tässä voi tapahtua se, että unohdetaan tuo systemaattinen juoksuharjoittelu eli määrää 200m-300m vedoilla ei tule tarpeeksi kun on vain keskitytty voiman ja nopeuden hankintaan. Yleensä saavutetaan hyviä tuloksia 17-20-vuotiaana jos on nopeuslahjakas urheilija kysessä, mutta jos mukana ei ole ollut laaja-alainen juoksuharjoittelu läpi nuoruusvuosien, niin ura saattaa olla saavuttanut huippunsa jo 20-vuotiaana, kun siinä vaiheessa uran pitäisi olla vasta alkuvaiheilla. Olen kiinnittänyt huomiota valmennuksessa siihen, että juoksutetaan nuorilla aikuisilla lyhyen matkan juoksijoilla kovia nopeuskestävyysharjoituksia, mutta on unohdettu tehdä riittävästi määrä- ja tehointervalliharjoittelua ennen submaksimaalista ja maksimaalista nk harjoittelua. Sitten ihmetellään kun keväällä juostiin 150m enkkoja ja kesällä ei kuljekaan niin hyvin kun treenit vielä keväällä näyttivät. 

Tommi Hartonen on tässä asiassa hyvä esimerkki, sillä hänhän siirtyin 400m:n juoksijasta 100m:n ja 200m:n juoksijaksi. En ole ihan tarpeeksi tietoinen Tommin harjoittelusta. Muutamia esimerkkejä on joskus ollut yleisurheilulehdissä, mutta uskon, että Tommi on harjoitellut aika paljon ja monipuolisesti juoksua jo nuorena, minkä takia 400m on kulkenut hyvin ja sitä myöten hän loi hyvät pohjat nopeuden kehittymiselle.

Season over - kausianalyysi

Yleisurheilukausi suurimmalla osalla urheilijoista päättyi viimeistään Ruotsi - Suomi maaotteluun. Joitakin kisoja on ollut vielä tarjolla ja hyviä tuloksia nähtiin mm. KLL:n kilpailuissa. Kirjoituksillani en halua aiheuttaa pahennusta, eli keskityn vain tosiasioihin ja kuluneen kauden onnistujiin. Ehkä jotain pientä kritiikkiä saattaa tulla, mutta pyrin pitämään sen aiheellisena. Useat blogit ja keskustelupalstat ovat riittämiin täynnä näitä ainaisia valittajia ja kritisoijia jotka takertuvat pienimpiimkin tilaisuuksiin piikitellä huonoja Suomalaisia urheilusuorituksia. Yksi pahimmista on mielestäni SUL:n keskustelupalsta, missä samat henkilöt nimimerkkiensä takaa jaksavat päivästä toiseen polkea yleisurheilua suohon. Tässä kausianalyysissa keskityn vain onnistujiin ja pyrin luomaan realistisen näkemyksen tulevasta kaudesta.

Ratakierroksen kausi  2012-2013

Hallikausi herätty suuria odotuksia kesää ajatellen. Suuria ainakin kotimaisesella mittarilla mitattuna. Omien valmennettavien hallikausi ei sujunut ihan odotuksien mukaan. Ville kotiutui Teneriffalta tammikuun lopulla mykoplasma tuliaisinaan. Hyvin sujunut E-Afrikan leiri ja sitä seurannut Teneriffan leiri antoi odottaa aivan jotain muuta kuin 48 pintaan juoksuja. No siitä ei oikeastaan muuta jäänyt käteen kuin kilpailun jälkeen ulos aivastetut keuhkot. Sanna paranteli jopa jotain harvoin juoksemiaan halliennätyksiä, mutta kuntoa ei juurikaan saatu hallissa esille. Lauralla oli ensimmäiset kilpailut minun valmennuksen aikana ja ensimmäinen oikeansuuntainen 400m:n juoksu tuli sopivasti halli SM-kisoissa. 400m:n taktiikka ei tule synnynnäisenä lahjana, vaan se vaatii paljon harjoittelua, että oppii juoksemaan itselle optimaalisella vauhdinjaolla.

Miesten puolella ei juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut, minkä pohjalta olisi voinut luoda 46 alkuisia odotuksia kesää ajatellen. Myös aiturit olivat aika vaisuina talvella. Muilla matkoilla sen sijaan tuli mielenkiintoisia tuloksia. 200m:n perusteella odotin, että etenkin Jani Koskela voisi olla kesällä kovassa kunnossa ratakierroksella. Hyvää vauhtia osoitti myös Visa Hongisto 60m:lla. Vaikka Visa ei olekaan 400m:n juoksija, niin tämä antoi pieniä odotuksia sille, että Visa on vielä tulossa muutamien vuosien takaiselle tasollensa. No onneksi juuri hiljattain sai lukea, että Visa treenaa jälleen ja vaikeudet on voitettu.

Ella Räsäsen hallikausi oli erittäin hyvä, mutta valitettavasti se jäi ainoaksi valonpilkuksi tämän kauden osalta häneltä. Toinen hallikauden onnistuja naisissa oli Anniina Laitinen joka alitti ensimmäisen kerran 55 sekuntia pitkällä radalla. 400m:n harjoittelu on kuitenkin niin pienistä asioista kiinni, että kesällä sama meno ei jatkunut. Ellan kohdalla hieman ihmetyttää se, että kun hän kesällä palasi kilparadalla, niin miksi kilpailutahti oli niin älyttömän tiivis. Juttelin hänen valmentajansa kanssa Vaasassa kesällä. Jos nyt oikein muistan, niin Ellalla oli selässä rasitusmurtuma ja valmentaja epäili, että hallikauden kiivas kilpailutahti yhdistettynä tehojen nousuun aivan uudelle tasolle saattoi vaikuttaa vamman syntyyn. Jos asia oli näin, niin miksi kuntoutuksen jälkeen lähdetään toistamaan samaa kaavaa? Nuorten SM-kisoissa 5 kisastarttia peräkkäisinä päivinä, kun alla oli vain 1 kilpailu paluun jälkeen. No toivotaan että Ella pääsee aloittamaan tulevan harjoituskauden terveenä ja hallikaudella taso saa jatkoa.

Vaikka monessa yhteydessä 400m:n tasoa pidetään Suomessa heikkona, niin löydän silti kesästä paljon positiivista kerrottavaa. Suurin osa 400m:n juoksijoista paranteli ennätyksiää ja suurin osa heistä on nuoria vielä juniori-iässä kilpailevia. Vaikka miehissä ei ole kuin yksi 48 sekunnin alitus, niin sekin syntyi ennätysjuoksulla Dublinin vaikeissa olosuhteissa Kokkosen Antin toimesta. 11 nopeinta juoksijaa alitti 49 sekuntia ja niistä juoksijoista 9 teki oman ennätyksen. Ville kerkesi juoksemaan vain yhden kilpailun, minkä jälkeen päätettiin leikata akillesjänne. Itse jänne oli ihan kunnossa, mutta kaikenlaista törkyä sen ympäriltä puhdistettiin. Nyt tilanne on se, että pääsemme uuteen kauteen ihan hyvältä pohjalta. Harjoittelua on ollut jo pitkään ja nyt on kolmatta viikkoa juoksuharjoittelu mukana. Toistaiseksi on ollut 2 juoksutreeniä viikossa, mutta parin viikon päästä määrä alkaa kasvamaan. Joulupukille jo kirjoitin, että toiveena olisi harjoituskausi ilman mykoplasmaa ja akillesvaivoja. Jos lihasperäisiä vaivoja tulee, niin niihin ei pysty joulupukki vaikuttamaan vaan ne syyt ovat valmennuksen ja urheilijan käsissä.

Naisten puolella 6 juoksijaa alitti 56 sekuntia ja 4 juoksi ennätyksensä. 400m:lla ei ollut tänä vuonna kovin leveä rintama, mutta sen sijaan 200m:n tilasto on kotimaisittain mielestäni aika komeaa luettavaa. 20:s aika tilastoissa on tasan 25.00. Yhden aikaisemman blogikirjoituksen pohjalta alkaneessa facebook keskustelussa Petteri Jouste mainisti, että valtakunnallinen 200m:n taso kertoo parhaiten maan pikajuoksutasosta, joten ainakin naisten puolella suunta on hyvä. Ja etenkin naisten puolella on nuorten sarjoista tulossa muutaman vuoden kuluttua muutamia todella lahjakkaita urheilijoita. Naisten 400m:n silenä juoksijoista nostan kuitenkin hattua kahdelle urheilijalle. Aloitetaan vanhemmasta päästä, eli Sanna Aaltonen. Sanna on kyllä käsittämätön tapaus ja sitä ei moni voi tajutakaan, että kuinka paljon vaaditaan siltä, että pystyy ja jaksaa tällä tasolla harjoitella työskentelyn ohessa. Tai saman asian voisi myös sanoa niin päin että miten hän jaksaa hoitaa työnsä kiitettävästi harjoittelun ohella. Tiedän muutamia, jotka ovat yrittäneet, mutta taso on välittömästi lähtenyt laskuun jommassa kummassa. Aika monelle tuli yllätyksenä se, että miten Sanna juoksi Vaasassa, mutta jos katsoo vaikka viime vuotta, niin tässähän toistui sama tilanne. Työskentelyn ohella kyllä pystyy harjoittelemaan, mutta tuloskunto pikajuoksussa vaatii lepoa. Nyt kesälomaa oli 2x2 viikkoa, välissä viikko töitä. Eli periaatteessa 5 viikkoa lomaa ennen Kalevan Kisoja. Valmennuksellisesti otin todella suuren riskin, mutta se kannatti. Riski tässä oli se, että kunto ei ehtisi tulla esiin ennen Kalevan Kisoja, mutta kun näin alkueräjuoksussa Sannan hölkkäilevän viimeisen 50m ja juoksussa syntyi kauden paras aika, niin siinä vaiheessa tiestin, että kaikki oli mennyt nappiin. Toinen hatunnoston arvoinen kilpailukausi on ollut nuorella Eveliina Määttäsellä. Ennätys 400m:n sileällä matkalla on parantunut monta sekuntia ja viimeisimpänä vielä 100m:n ennätys KLL:n kisoissa. 400m:a vaatii hyvän perusnopeuden jos haluaa oikeasti juosta kovaa ja tuo 100m:n ennätys ainakin antaa uskoa sille, että Ella saattaa saada haastajan tulevina vuosina. Jos jotain haluan kritisoida tai enemmänkin ihmetellä kuluneelta kaudelta, on Johanna Matintalon taso. Hän juoksi 2 vuotta sitten jo 2:05 800m ja vuosi sitten 55.05 400m. Tänä vuonna 800m on jäänyt vajaan sekunnin päähän kuten myös 400m. En vaan voi käsittää, että miten urheilijan kehitys voi pysähtyä 15-vuoden ikään, mutta kuten Seppo Haavisto sanoi minulle, niin lahjakkaasta juoksijasta voi tulla kansallisen tason menestyjä valmennuksesta huolimatta.

Aidatulla kierroksella on naisten puolella ollut jo monta vuotta trendi, että usein siellä on ollut yksi ylitse muiden ja sen jälkeen pienen kaulan takana on useampi juoksija hyvin tasaisessa rintamassa. Petra Stenman, Ilona Punkkinen (Ranta) ja nyt Venla Paunonen. Tilasto kuutosena komeilee seuraava nimi, joka mahdollisesti tuon listan jatkoksi tulee pääsemään. Sen aika näyttää. Miesten puolella ei oikeastaan tapahtunut mitään uutta tai yllättävää.

En tiedä voiko tätä edes varsinaiseksi kausianalyysiksi kutsua, ehkä enemmän tilanteen toteaminen.

2013-2014 odotukset ja tulevan kauden suunnittelu

Hätäisimmät valmentajat ovat varmaan suunnitelleet tulevaa kautta jo viime keväästä asti. Itsellä se on parasta aikaa menossa. Uuden kauden yhteydessä suunnittelussa törmään aina samaan ristiriitaan. Otetaan vaikka käytännön esimerkkinä Ville, niin tämä tilanne on helpompi hahmottaa. Lähtökohtaa ja tuloksellisia odotuksia kauteen voi mielestäni pitää aika samana kuin vuosi sitten. 2012 EM-kisat osoittivat, että kunto oli alle 47s tasolla joten realistista on tavoitella 46s alitusta ensi vuonna. Eli jotta tuo 46s alittuu niin se 200m taso pitäisi olla siellä 21.1 paremmalla puolella. Nyt tässä päästään tilanteeseen, että meidän pitää pystyä kehittämään nopeutta harjoituskauden aikana. Perus valmennusopin mukaan, kun jotain ominaisuutta halutaan kehittää, niin sitä tulisi harjoitella 2-3x viikon aikana. Sitten kun valitaan kehitettäväksi ominaisuudeksi nopeus, niin saadaankin lisää päänvaivaa suunnitteluun. Taas mennään valmennusoppiin ja nopeuden kehittäseksi yksittäiseen harjoitukseen tulisi päästä levänneenä ja hyvässä vireystilassa. Oikeastaan muuta ei tarvitse tietää tässä vaiheessa. Noita asioita kun ynnäilee, päästään siihen tilanteeseen, että jos/kun halutaan kehittää 400m:n juoksijan nopeutta, ei voida saman jakson aikana kehittää esimerkiksi nopeuskestävyyttä. Jos viikon aikana on kaksi juoksuharjoitusta, missä tehdään juoksua vähintään 85%:n tehoilla, niin ei sinne sekaan juuri mahdu kuin 1kpl määräintervalli. Jos otetaan mukaan 1kpl määriäintervalli ja 1kpl tehointervalli, niin seuraavan viikon maanantaina ei ole vielä vireystilaa tehdä nopeusharjoitusta.  No mm. tämäntyyppisten asioiden kanssa painiskelua tuo vuosisuunnitelman laatiminen on ollut viimeiset kaudet ja tulee aina jatkossa olemaan. Niin kauan kunnes tuleekin juoksija joka n. 20-vuotiaana juoksee 200m 20.50 ja ilmoittaa, että minä haluan 400m:n juoksijaksi. Silloin tuo ongelma on ratkaistu. Jenkeissä tuo ongelma todennäköisesti ratkaistaa sillä, että jos et ole kansallisissa 100m:n finaalissa etkä 200m:lla top 6 joukossa ja tyyppinä ei ole alle 170cm taskuraketti, niin paikka 400m:n valmennusryhmästä löytyy. Tässä vaiheessa riittää, että pidetään yllä jo olemassa oleva nopeustaso ja aletaan kehittämään nopeuskestävyyttä ja kestävyyttä.

Ne jotka ovat lupautuneet vastailemaan haastatteluihin, mitä ehkä piakkoin saan lähetettyä, niin voivat törmätä myös tähän kysymykseen. Toinen ratkaisu tähän nopeusasiaan olisi se, että laaditaan pitkän tähtäimen suunnitelma. Tällä hetkellä on aika monta kohtalaisen nuorta juoksijaa, jotka ovat juosseet 200m 21.50 tai alle ja myös 400m mennyt alle 49s. Uskon, että paras ratkaisu tässä olisi se, että lähdettäisiin wissmanin tavoin panostamaan harjoittelussa selkeästi siihen, että 200m kulkee kovaa. Esimerkiksi 3 vuoden harjoitusperiodi 200m:n harjoittelua varten, mikä kuitenkin kaikessa harjoittelussa tähtää siihen, etä 400m tulee olemaan päämatka 4-6 vuoden kuluttua.

Suunnitelma on kuitenkin laadittava ja verrattuna muutaman vuoden takaiseen ajatusmaailmaani 400m:n harjoittelusta, olen pyrkinyt yksinkertaistamaan asioita ja jättämään hifistelyt vähemmälle. Tosiasia on kuitenkin se, että juoksijan pitää juosta paljon ja juoksija tarvitsee paljon suhteellista voimaa sekä lajinomaista voimaa. Tässä tapauksessa 400m:n juoksija tarvitsee niin nopeaa voimantuottoa kuin myös kestovoimaa. Nuoresta valmennusiästäni huolimatta olen mielestäni onnistunut kohtalaisesti valmennustyössäni ja jos jotain syitä tälle pitää nostaa, niin muutama asia tulee mieleen. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen saanut työskennellä hyvien urheilijoiden kanssa. Sannalla on aina ollut jonkinlaista lahjakkuutta nopeuskestävyyslajeihin. Villen vahvuutena pitäisin hänen harjoitettavuuttaan. Sen huomasin ensimmäisenä kun häntä aloin valmentamaan. Onnistuneiden harjoitusjaksojen jälkeen kehitys näkyy todella nopeasti. Omasta valmennuksesta vahvuudeksi nostaisin harjoittelun rytmittämisen sekä tavan välttää adaptaatiota. Adaptaatiolla tarkoitan ihmisen mukautumiskykyä harjoitteluun. Jos juokset ympäri vuoden 3 kertaa viikossa saman 5km lenkin, niin jos taso on se, että ensimmäinen kerta tuottaa tuskaa, mutta jo muutaman kerran jälkeen lenkki alkaa sujua mukavasti eli kehitystä on tapahtunut. Jos jatkat samalla rytmillä, niin lenkki tuntuu edelleen mukavalta, mutta kehitystä ei enään tapahdu kuten alussa. Tämä on sama asia myös valmennuksessa. Urheilija tottuu hyvinkin nopeaan samaan rasitukseen ja rasituksen tasoa pitää nostaa tai muuttaa jotta kehitystä seuraa. Toisena asiana on Heikki Lehdeltä kuulemani totuus: "Harjoittelussa tehdään vaikutus ja levossa kehitys". Tuo Heikin sitaatti on ollut aina mielesäsni kun olen harjoitussuunnitelmia laatinut. Me pystymme kyllä harjoittelemaan vaikka kuinka paljon, mutta jos ei malteta oikealla tavalla palautua harjoittelusta niin suunta juosta metsään on voimakas. Metsään juoksulla en tarkoita sitä, että jos vauhti ei riitä radalla niin otetaan kartta käteen, vaan harjoittelu menee kirjaimellisesti pieleen. Sitten ihmetellään, että mikä on kun ei kulje vaikka on harjoiteltu 12 kertaa viikossa.

Odotuksia vuodelle 2014

Aloitan naisista. Uskon, että meillä on yhteensä 2-3 juoksijaa 400m:lla ja 400m:n aidoissa ensi vuonna aikuisten EM-kilpailuissa. Lisäksi naisilla on viestijoukkue nelosella. Tämä vaatii ehdottomasti sen, että Ella on kunnossa. Eveliinan kohdalta en osaa tehdä veikkauksia, mutta toivon että kehitys jatkuu, jolloinka tulokset voivat olla tämän kesän perusteella todella hyviä. Sannalla on pieni mahdollisuus vielä siihen, että 54s selvää alitusta lähdetään tavoittelemaan, mutta se vaatii järjestelyjä työnantajan osalta. Tässä puhutaan useamman kuukauden vapaista, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Venla onnistuessaan on ihan selkeä EM-kisa edustaja eikä pelkästään käy alkuerissä juoksemassa. Jos minä saisin päättää urheilijan tulevaisuudesta, niin jakaisin Jonna Berghemille 400m:n aitajuoksijan lapun rintaan, mutta sellaista valtaa en ole saanut. Materiaali on kapeaa ja se ei kärsi loukkaantumisia. Muutama urheilija jo mainitsemieni lisäksi taistelee myös viestijuoksupaikasta, mutta tällä hetkellä niitä ei montaa ole.

Miesten puolella odotukset ovat samansuuntaiset. Uskon, että Ville on ensi kesänä taas kehitystiellä ja sitä myöten EM-kisoissa. 400m:n aidoissa meillä voi olla useampikin juoksija, joten sitä myöten 2-4 juoksijaa henkilökohtaisilla matkoilla ja myös viestijoukkue.

Nämä odotukset kun kerrotaan murphyn lain kertoimella, saadaan tulokseksi se, että koska materia on pieni, niin joku tai jotkut ovat loukkaantuneena tai mykoplasmassa. Myös yllätyksiä tulee ja nousee esiin ennalta odottamattomia nimiä mitkä ovat tietenkin aina positiivisia yllätyksiä.

Tiukka päivitystahti pysyy viesti/kk tasolla ja koitetaan sitä pitää yllä. Ehkä seuraavassa viestissä päästään jo purkamaan jotain haastatteluja ja tarkastelemaan tulevan kauden maajoukkuevalintoja.

Nuorissa on tulevaisuus

Toivottavasti kukaan ei ole edellisten postauksien jälkeen jäänyt päivittäin seuraamaan, että olisiko tullut päivityksiä. Niinkuin avauspostissa sanoin, niin kirjoittaminen ei oikein ole minun juttuni, joten tekstiä ei ihan joka päivä ole tulossa, mutta pyritään välillä tarttumaan hetkellisiin aiheisiin.

Nuorissa on tulevaisuus, näihän sitä sanotaan. Minkälainen se tulevaisuus on, sitä emme voi tietää, mutta jotain ennustuksia voimme aina yrittää tehdä. Kun puhutaan yleisurheilusta ja 400m:n juoksun tulevaisuudesta, katse kääntyy tietenkin nuorten sarjojen juoksijoihin. 19-vuotiaiden SM-kisat kisattiin hetki sitten Lappeenrannassa ja ainakin allekirjoittanut oli tyytyväinen ratakierroksen tuloksiin. Miehissä tulostaso oli jopa parempi, mitä Kalevan Kisoissa. Naisten puolella ei ihan samaan tasoon ylletty, vaikka joukossa oli myös Kalevan Kisoissa kisanneita.

Ruotimisen kohteeksi joutuvat tällä kertaa 19-vuotiaiden miesten kärkikolmikko. Aivan ilmiömäisen lajinvaihdon salibandyn puolelta yleisurheilukentille tehnyt Roope Saarinen paranteli ennätystään jo lähelle uutta sekunttilukua. Kauden avauskisassa Roopen aika oli 49.62, minkä hän juoksi 04.06. turussa. Nyt lappeenrannassa kello pysähtyi aikaan 48.02, eli lähes 2 sekunnin parannus kauden aikana.

Omassa valmennusfilisofiassani olen pitänyt 400m:n juoksijalla sellaista "linjaa", että kilpailukauden aikana tuloskunto tulisi parantua n. 1,5s onnistuneen harjoittelukauden jäljiltä. Tämä systeemi tulee siitä, että usemmiten minulla on ollut tilanne, missä urheilijan kauden tärkein kisa on heinä-elokuun vaihteessa Kalevan Kisoissa, jolloinka paras kunto ajoitetaan kesän jälkimmäiselle puoliskolle. Viime kesänä Villen kanssa oli poikkeus, jossa tarkoituksella pyrimme olemaan huippukunnossa jo alkukesästä ja viimeinen voitelu tehtiin sitten EM-kisoja varten.  Mutta pääosin suunnittelen harjoittelun siten, että suorituskyvyn tulisi kohentua kesän aikana tasaisesti ja huipennuksena sitten ne kesän pääkilpailut. Tämä systeemi tulee ehkä tuolta ottelupuolen harjoittelusta. Otteluissa on hyvin tavanomaista, että kesän aikana kisataan 3-4 kilpailua, jolloinka jokaiseen otteluun voidaan tehdä pitkä kolmen viikon mittainen "herkistelyjakso". Toisinaan ottelut voivat olla siten, että on kevätottelu, minkä jälkeen 2-3:n viikon päästä maaottelu ja maaottelun jälkeen tulee pidempi tauko ennen seuraavaa ottelua, mikä on mahdollisesti Kalevan Kisat tai arvokisat. Jos urheilija on kunnossa niin sitten vielä syysottelu.

Mutta palatakseni Saariseen, niin tulevaisuuden näkymät hänen osaltaan näyttävät valoisalta. Saarinen on raamikas ja pitkäjalkainen juoksija johonka kohdistaisin isoja odotuksia seuraaville vuosille. Uskon, että hän pystyy parantamaan myös nopeustasoaan huomattavasti, koska takana on vasta pari vuotta todellista yleisurheiluharjoittelua ja mikä tärkeintä, on hän myös hyvissä käsissä valmennuksen suhteen.

19-vuotiaiden kisoissa hopealle sijoittunut HKV:n Matias Linkoaho on ollut ehkä hienoinen yllätysnimi, ainakin itselleni 400m:n matkalla kuluvana vuotena. En tiedä tarkemmin, että onko Matiaksen harjoittelu tähdännyt 400m:lle, koska hän juoksi vasta SM-viestien jälkeen ensimmäisen 400m:n kisan tänä vuonna. Olin paikanpäällä viesteissä, kun hän juoksi 400m:n osuuden ja siinä vaiheessa meno vakuutti ainakin minut. Toisaalta junnuvuosina hän on juossut kovia 300m:n kisoja, eli siinä mielessä myöskään hyvä taso 400m:lla ei pitäisi yllättää. Katsaus tilastopajaan myös kertoo, että viime kesänä on tullut paljon 400m:n kilpailuja, eli siinä valossa varmaan harjoittelu on tähdännyt 400m:lle. Viestien jälkeen ensimmäinen 400m:n henk.koht kisa tuotti tuloksen 48.91. Kalevan Kisoissa kunto ei vielä piisannut juosta kovaa kahtena peräkkäisenä päivänä (voi olla myös, että jotain muuta oli taustalla, koska finaalissa Matias ei juossut lähellekään alkuerän tasoaan), mutta Lappeenrannassa vauhti kiihtyi edelleen ja tuloksena 48.18. Tulevaa maaottelua varten 400m:n paikoista tullaan käymään vielä kova taistelu.

Ville Lampisen sijoittuminen kolmanneksi ei taas ollut kenellekään yllätys. Yllätys oli ehkä se, että tuolla ajalla jäätiin kolmanneksi. Ville juoksi kuitenkin ennätyksensä ja tämä lupaa hyvää hänen päämatkaansa varten. Näkisin että jos haluaa juosta 800m kovaa, on kyettävä juoksemaan myös 400m kohtalaisen kovaa. En ole niin perillä 800m::n lajivaatimuksista, mutta tuskin siitä haittaakaan olisi jos 400m kulkisi alle 47s. 1:45.00 aika 800m:lla tarkoittaa kuitenkin 8x 100m aikaan 13.125s tai 4x200m aikaan 26.25. Tietenkin ilman palautuksia.

Laskeskelin viime kirjoituksessani 200m:n hyötysuhteita. Jos nyt tarkastellaan tilannetta kärkikaksikon osalta ja mietitään, että mitä vaatisi 47s alitus ensi vuonna, niin saadaan seuraavia lukuja:

R.S 400m 48.02, 200m 21.56 = 2.22
200m:n tavoiteaika 46.90 tulokselle  / 2.22 = 21.13

M.L 400m 48.18, 200m 21.65 = 2.23
200m:n tavoiteaika 46.90 tulokselle / 2.23 = 21.03

Ensi vuonna on taas EM-kisat, minne tulosrajat miehissä on huomattavasti kevyempi, mitä MM-kisoihin. Aina kauden ennakkospekuloinneissa tilanne on useinkin näyttänyt hyvältä ja ensi kesää miettiessä ollaan taas hyvässä lähtökohdassa. JOS kaikki menee siihen kuuluisaan putkeen, niin meillähän saattaa olla nippu 46 alkuisia juoksijoita + 3-4 hyvällä tasolla kiitävää aituria, niin potentiaali on saada viestijoukkue ja pari aituria + pari sileän juoksijaa EM-kisiohin.

14-17-vuotiaat 

19-vuotiaat tosiaan kisasivat jo oman ikäluokkansan SM-kisat. Edessä on vielä 14-17-vuotiaat sekä 22-vuotiaat. Olen seurannut erittäin tarkasti kuluvana vuotena 14-vuotiaiden ikäluokkaa, koska viime syksystä asti olen valmentanut Lahden Ahkerassa n. 10-hengen ryhmää. On ollut erittäin mukavaa vaihtelua aikasemmlle vuosille tuo junioreiden valmennus etenkin kun ryhmästä löytyy intoa, kilpailuviettiä ja lahjakkuutta. Valtakunnallisesti katsottuna tuossa ikäluokassa on muutamia erittäin lupaavia junioreita. Juoksuissa etenkin tyttöjen puolella on Suomen ennätyksiä pistetty uusiksi ja myös poikien puolella on lupaavia urheilijoita.

Allekirjoittanut on ainain virittäytymässä viikonlopun kisatunnelmiin ja perjantaista aina sunnuntai iltaan saakka vierähtää tiiviisti Orimattilassa kentän laidalla. Ahkeran tehokas juniorityöskentelyn tuloksena on 21 urheilijan alkua ilmoitettu kisoihin. Suurimmaksi osaksi 14-vuotiaita. Ensi vuotta jo pohditaan kovasti, että kuinka iso bussi joudutaan tilaamaan Raisioon, koska silloin on mukana 2 isoa ja kovaa ikäluokkaa 14- ja 15-vuotiaissa.

400m:n haaste / mahdollisuus

400m:n harjoittelu koetaan usein hyvin epäinhimilliseksi etenkin puhtaiden sprinttereiden silmissä. Usain Boltilta kysytteen kerran, että onko hänen kohdallaan 400m:n kilpailu ohjelmassa joskus tulevaisuudessa. Hän kommentoi asiaa kutakuinkin seuraavalla tavalla: "Oletko nähnyt kun 400m:n juoksijat harjoittelevat? He oksentavat aika usein treenien jälkeen". Itse matkan juokseminen onnistuu varmasti keneltä tahansa, mutta matkan harjoittelu ei houkuta useimpia. Sääli sinänsä, sillä 400m ja etenkin 400m:n aidat ovat mielestäni mahdollisuuksien matkoja Suomalaisille. Suomessa valitettavan usein ratakierroksen juoksijoiksi päätyvät ne henkilöt, joilla ei vauhti piisaa 100m:lle eikä 200m:lle edes kotimaisella mittapuulla. Jos juostaan 100m 10.60, tuntuu olevan ilmiselvää että kyseessä on sprintteri, josta kuitenkin jo Eurooppalaisella mittapuulla voidaan valitettavasti käyttää nimeä "lyhyen matkan juoksija". 10.60 on aika, millä lähes pääsääntöisesti pääsee pokkaamaan mitalin Kalevan Kisoissa, mutta yleensä tuolla ajalla ei vielä aliteta EM-kisojen tulosrajaa. Ja 10.60 ja parempiakin juoksijoita kyllä pohjolan perukoilta on löytynyt vuosikaudet pilvin pimein.

Pelkkä aika ei tietenkään tarkoita sitä, että olisi mahdollisuus nopeutta hyödyntäen siirtyä pidemmille matkoille. 400m:n matka ei nähdäkseni sovellu fyysisesti kovin lyhkäisille juoksijoille. Otetaan esimerkkinä vaikka Mietoisten taskuraketti Jarkko Ruostekivi. Oli ihan oikein, että Jarkko pyrki keskittymään 100m:n juoksuun, kuten Markus Pöyhönenkin aikoinaan, mutta entäpä tämän hetken pikamatkojen ykkösnyrkki Jonathan Åstrand? Voisiko hänestä olla ratakierrokselle. Fyysisesti uskon että kyllä, mutta sen verran mitä Jonathania tunnen, niin ajatusmaailma taitaa olla samaa tasoa mitä Boltilla. Uskon, että Jonathanilla on sanansa sanottavana vielä 200m:n matkalla muita Eurooppalaisia vastaan, toivottavasti hän vain saisi täysin ehjän harjoittelukauden sekä kilpailukauden.

Sitten itse asiaan. Muistan Anatoli Mihailovin kertoneen tämänkaltaisen esimerkin muutamia vuosia sitten SUL:n leirillä. Jos meillä on 10.60/100m nopeuden omaava pikajuoksija joka siirtyy 400m:n tai 400m:n aitojen harjoitteluun, niin mitä voidaan saavuttaa tuolla nopeustasolla. 10.60 juoksija pystynee hyvällä nopeuskestävyysharjoittelulla juoksemaan 200m:a 21.10-21.20. Otetaan esimerkkinä Juha Pyy, jonka ennätykset ovat 100m 10.61 ja 200m 21.08. 200m:n hyötysuhde vaihtelee huippujuoksijoilla 2.16-2.2 välillä. Tämä luku tulee, kun 400m:n ennätys jaetaan 200m:n ennätyksellä. Tässä muutamia esimerkkejä:

Markku Kukkoaho  200m 20.73 400m 45.49 2.19

Riitta Salin 200m 23.10 400m 50.14 2.17

Juha Pyy 200m 21.08 400m 45.75 = 2.17

Michael Johnson 200m 19.32 400m 43.18 = 2.23

Sitten hieman nuorempia juoksijoita

Ville Wendelin 200m 21.62 400m 46.66 = 2.16
- Ja nerokkaimmat huomaavat heti, että tuo 46.66 on hylätty juoksu, mutta en usko että se loppuaikaan olisi kovinkaan paljoa vaikuttanut jos ne juoksulinjat olisivat olleet muutaman sentin ulompana. Toisaalta myös 200m:n kunto olisi varmaan ollut parempi, jos Ville olisi juossut 200m:n kisana tuon EM-kisajuoksun tilalla. Eli hyötysuhde lienee 2.17-2.18 tasoa todellisuudessa.

Ella Räsänen 200m 23.67 400m 52.37 = 2.21

Sanna Aaltonen 200m 24.46 400m 54.45 = 2.23

Eli tässä hieman tilastoja pienellä otannalla. Mutta jos palataan tuohon kuvitteelliseen 10.60 juoksijaan ja siihen, mitä sellainen kaveri voisi saada aikaan ratakierroksella hyvällä harjoittelulla, niin otetaan esimerkisi konservatiivinen 200m:n hyötysuhde 2.21 käyttöön niin tässä hieman numeropeliä
100m 10.60
200m 21.20
400m = 21.20 * 2.2 = 46.64
400m:n aidat 46.64 + 3s = 49.64

Näin saataisiin heti arvokisojen a-rajan juoksija 400m:n aidoissa. Helppoa kuin heinänteko, eikö vain.

Naisten puolella vastaavan numerokikkailun voisi vaikka kokeilla 11.60 ajalla.
100m 11.60
200m 23.30
400m = 23.30 * 2.2 = 51.26
400m:n aidat 51.26 + 3s = 54.26

Ja taas yksi juoksi a-rajan alitse.


Spekulaatiota

Jos nyt mietin aluksi omia valmennettavia ja heidän tulevaisuuttaan, niin Villen kohdalla täytyy edelleen olla keskittyminen siihen, että 200m:n ennätys paranee ensisijaisesti ennenkuin harjoittelun voi täysin viritellä vastaamaan 400m:n juoksun kehittämistä. Villellä on kaikki mahdollisuudet juosta alle 21s ja jo tällä hetkellä hänellä on hyvä hyötysuhde. Esimerkkinä Johan Wissman, 200m 20.65 ja 400m 44.56 saa hyötysuhteen 2.16, eli samaa luokkaa kuin Villellä. Jos tahdomme juosta Kukkoahon SE:n historiaan eli vähintään 45.48, niin Villen tulisi ekana saavuttaa 21.05s:n nopeustaso 200m:lla säilyttäen kuitenkin tuo 2.16 hyötysuhde.

Sannan hyötysuhde on kutakuinkin sitä luokkaa, mitä se tällä harjoittelumäärällä voi olla. Jos harjoittulu olisi täysipainoista, niin uskon, että hän voisi päästä 2.20 tuntumaan, jopa allekin.

Tämän hetken ylivoimaisesti nopein Suomalainen juoksijatar on Hanna-Maari Latvala. Hän juoksi Universiadeissa 200m 22.98. Moni on varmasti miettinyt, että kuinka kovaa Hanna-Maari juoksisi tällä harjoittelulla 400m:a. Uskon, että onnistuneella vauhdinjaolla hänellä voisi olla kohtalaisen hyvä hyötysuhde, koska 200m:n perusteella hänellä on hyvä nopeuskestävyys. Jos heitetään rohkeasti hyötysuhteen arvoksi 2.26, ja siihen onnistunut vauhdinjako, niin lopputulos voisi olla 51.94. Kuulostaa aika hurjalta ja jopa toivoisin, että jos sopiva kisa löytyy, niin Hanna-Maari lähtisi kokeilemaan 400m:a kauden päätteeksi.

Sannalla oli ennätysjuoksussaan väliaika 25.6s ja loppuaika käsiajalla 54.2s, eli aika tarkalleen 1.2s hitaampi ensimmäinen 200m, kuin maksimi 200m. Jälkimmäiseen 200m kulutti siis aikaa 28.6s. Jos H-M juoksisi ekan 200m esim. 24.5s niin toiseen 200m saisi vielä käyttää 27.2s (jos loppuaika käsiajalla 51.7s). H-M on kuitenkin kehittynyt niin hyvää vauhtia 100m ja 200m matkoilla, että en näkisi ainakaan tässä vaiheessa vaihtoehtona sitä, että häntä yritettäisiin houkutella ratakierroksen harjoitteluun, mutta jos nopeudessa tulee rajat vastaan, niin miksi ei? 22.9*2.21 = 50.6s

Kalevankisafinalistit analyysissa

Naiset
1. Sanna Aaltonen 54.45 (200m sb 24.46) hyötysuhde 2.23
2. Jonna Skrifvars 55.35 (200m sb 25.24) hyötysuhde 2.19
3. Eveliina Määttänen 55.42 (200m sb 25.45) hyötysuhde 2.18
4. Jenni Kivioja 56.12 (200m pb 24.42 (-12)) hyötysuhde 2.29   *
5. Simone Wiklund 56.58 (200m sb 25.39) hyötysuhde 2.24
6. Hilla Uusimäki 56.62 (200m sb 25.64) hyötysuhde 2.21
7. Saara Raitis 56.66 (200m sb 25.61) hyötysuhde 2.21
8. Celine Fogdee 57.57 (200m sb 26.00) hyötysuhde 2.21 **

* 2012 200m 24.42 400m 55.55 hyötysuhde 2.27, eli tuolla 2.27 hyötysuhteella 200m:n tulostaso voisi olla tällä hetkellä 24.72
** Alkuerä 56.83, hyötysuhde 2.16

Miehet
1. Christoffer Envall 48.32 (200m sb 22.39) hyötysuhde 2.16
2. Eetu Viitala 48.50 (200m sb 21.93) hyötysuhde 2.21
3. Roope Saarinen 48.60 (200m sb 21.61) hyötysuhde 2.25
4. Erik Back 48.88 (200m sb 22.21 (w+2.1)) hyötysuhde 2.20
5. Jani Koskela 49.10 (200m sb 21.41) hyötysuhde 2.29 *
6. Johan Versluis 49.33 (200m sb 21.79) hyötysuhde 2.26
7. Matias Linkoaho 49.41 (200m sb 21.65) hyötysuhde 2.28 **
DQ Juho Vanhala 48.22 (200m sb 22.42) hyötysuhde 2.15

* Koskela 2012 200m 21.60 400m 47.88 hyötysuhde 2.21
- Eli samalla hyötysuhteella voisi nelonen kulkea nykyisellä nopeustasolla 47.31, ilmeisesti Jani on tällä kaudella keskittynyt enemmän nopeuden kehittämiseen.
** 400m pb 48.63, hyötysuhde 2.24

Eli tälläistä spekulaatiota tänään. Itse ainakin toivoisin, että unohdettaisiin 100m:n juoksun ihannointi ja keskityttäisiin matkoihin, missä oikeasti voi pärjätä ainakin Euroopassa. Näin tehdään niissä maissa, joista EM-kilpailuissa noustaan podiumille. Venäjä, Puola ja Tsekki esimerkiksi. Tämä asia pitäisi huomioida etenkin nuorisovalmennuksen puolella. Jos valmentajalla on käsissään erittäin nopeuslahjakas urheilija, niin se nopeus pitäisi hyödyntää aivan johonkin muuhun kuin siihen, että keskitytään opettelemaan telinelähtöjä ja juoksemaan 60m ja 100m kovaa. Tottakai nopeus pitää pyrkiä kehittämään niin kovaksi kuin vain mahdollista, mutta jos tuon nopeuden hyödyntää lähestulkoon mihin tahansa muuhun lajiin, niin mahdollisuudet edetä kohti kansainvälistä huippua ovat paljon realistisemmat. 

Jaakko

Edit: Muokattu muutamia hyötysuhde laskuja, mitkä oli aluksi laskettu väärin.

Introducing: Ratakierroksen haaste, part 2

2007-2009 Valmentamista ja treenaamista

Toinenkin blogientry menee vielä oman urheiluhistorian pikaisessa läpikäymisessä. Syksystä 2007 alkaen aloitin valmentamaan Sannaa. Harjoittelu oli hyvin perinteistä Suomalaismallia mukaileva. Sepon tärkein ohje oli, että aluksi pitäisi saada 200m kulkemaan ja tärkein vetomatka harjoittelussa ovat 200m:n vedot 2:n minuutin palautuksella. Harjoittelu alkoi ja siinä ohessa myös myös kesällä loukkaantunut lonkankoukistajani oli kuntoutunut, joten rupesin myös itse juoksemaan Sannan mukana vetoja sekä puntilla tein aika paljon voimaa juoksemisen ohessa. Jossain vaiheessa hallikaudella huomasin, että olen itsekin ihan hyvässä kunnossa joten päätin jatkaa kisailua. Hallissa taisi syntyä joitakin ennätyksiä, mutta kuumetauti keskeytti halliottelut ekan päivän jälkeen.

Ottelut 2008-2009

Koska asioita tulee niin sekavassa järjestyksessä, käyn tässä seuraavaksi läpi urani "huippuvuodet". 2008 hallikauden jälkeen jatkoin harjoittelua entistä kovempaa. Suunnittelin harjoittelut myös itselle ja aloitin tekemään ottelulajeja Sannan valmennuksen ohessa. Tein aika paljon virheitä oman harjoittelun suhteen ja virheet johti pieniin loukkaantumisiin, minkä takia pystyin vasta Tampereen Kalevan Kisoissa ottelemaan ekan kerran koko ottelun läpi. Se ottelu on kyllä jäänyt ikuisesti mieleeni. Olin jo alkukesästä parantanut 100m:n ennätystäni kisa kisalta. Ennen kautta 100m:n ennätys oli 11.34, minkä olin juossut Vaasassa 2004.

Kauden ensimmäisessä ottelussa Järvenpäässä juoksin jo 11.26, mutta siellä jouduin keskeyttämään korkeushyppyyn, koska keli oli sateinen ja kylmä ja en halunnut ottaa mitään riskiä. Tampereella kello pysähtyi aikaan 11.18 ja siitä eteenpäin jatkoin ottelua sellaisessa hurmiossa että ennätykset meni uusiksi lähes jokaisessa lajissa. 100m,400m,110m aj, seiväs ja 1500m. Eli kaikissa juoksuissa ja nuoruusvuosieni päälajissa seiväshypyssä. Olin hypänny 470cm jo 17-vuotiaana, mutta olkapääleikkaukset 2002 ja 2004 estivät seiväshypyn harjoittelun useaksi vuodeksi. Tampereella tulos oli 475cm, eli 10-vuoden tauon jälkeen ennätys taas parani. Tuo hyppy jäikin urani korkeimmaksi hypyksi.

Tampereella syntyi ennätys 7339 pistettä, mikä jäikin voimassa olevaksi ennätyksekseni. Ottelin vielä 2008 Tallukassa, mutta siellä oli kohtalona taas jäädä ilman tulosta seipäässä. Sanna onnistui myös kisoissa ja oli 2. 400m:lla.

Seuraavaa kautta varten päätin panostaa täysillä urheiluun. Pääsin puolustusvoimien edustusvalmennettaviin, mikä antoi mahdollisuuden käyttää riittävästi työaikaa harjoitteluun. Lopetin myös Sannan valmennuksen ja Sannaa valmenti 2008-2009 hänelle jo entuudestaan tuttu valmentaja Marko Haverinen. Olin tietenkin hengessä ja treeneissä mukana, mutta en puuttunut Markon ohjelmointiin. Meidän valmennustyyli Markon kanssa oli mielestäni hyvin samansuuntainen joten uskoin, että se sopi Sannalle.

2008-2009 kausi oli siinä mielessä hyvä, että fyysisesti ja useissa lajeissa tuli minulle kehitystä. 100m parani 0.08s ja 400m ennätys myös reilu puoli sekuntia. Kevät ja alkukesä oli taas vaikea. Harjoittelussa toistui edelleen joitakin virheitä, koska en saanut pidettyä kroppaani kunnossa kesän kynnyksellä tehojen kasvaessa. Nyt minulla oli istuinkyhmyn alueella jokin tulehdus, minkä takia jouduin keskeyttämään Virossa maaottelun ja seuraava ottelu olikin sitten Kalevan Kisoissa Espoossa. Siellä oli hyvä ensimmäinen päivä, mutta toinen päivä meni mollivoittoisesti. Suurin syy tähän kakkospäivän alavireeseen oli uskoakseni se, että en herännyt herätyskelloon (herätys oli kännykässä ja akku oli loppunyt yön aikana), vaan kun heräsin niin jouduin suoraan herätyksestä kiirehtimään kentälle ja verkkaamaan. Koko toinen päivä meni aivan unessa ja huonoissa fiiliksissä. Tulos jäi hieman alle 7300 pistettä ja sijoitus oli taas 3. Ottelin vielä yhden ottelun 2009 kesällä ja se jäi urani viimeiseksi, vaikka se ei ollut siinä vaiheessa suunnitelmissa.

2008 syksyllä en enään vastannut itse valmennuksestani, vaan Janne Lahtinen tuli mukaan kuvioihin. Homma toimi pääasiassa siten, että minä suunnittelin fyysisen harjoittelun ja Janne johti lajiharjoittelua sekä huoltavaa harjoittelua. Jannen kanssa jatkoimme myös 2009 syksyllä siihen asti, kunnes loukkaannuin joulukuussa Teneriffan leirillä. Kyseessä ei varsinaisesti ollut loukkaantuminen vaan erittäin harvinainen jalkaterän alueella esiintyvä sairaus nimeltä freibergin tauti. Sinänsä hauskaa, että freibergin tautia esiintyy yleensä naisilla. Balettitanssijoilla tai naisilla jotka käyttävät paljon korkokenkiä. Oli erittäin työlästä ensinnäkin selvittää kivun aiheuttaja. Kipu tuntui vasemman jalan kakkosvarpaan tyvessä ja kipu oli niin voimakas, että juoksemisesta ei tullut mitään, eikä se parantunut edes pitkällä levolla ja fysiohoidoilla. Vasta 2011 keväällä selvisi, mikä vamman aiheutti. Lääkäri jonka luona olin, oli jo järjestyksessään viides joka oli jalkaa tutkinut. Jalka leikattiin 2011 syksyllä, mutta se ei koskaan tullut siihen kuntoon, että olisin voinut palata kilparadoille.

Valmennustouhuja

2010 loppukesästä Heikki Lehti soitti minulle ja kysyi, että olisinko kiinnostunut aloittamaan Ville Wendelinin valmentajana. Ville oli tulossa minun alaisuuteen Urheilukouluun Hennalaan. Koska kyseessä oli lahjakas 400m:n juoksija, en tietenkään voinut kieltäytyä. Villen kanssa aloitimme yhteistyön hänen armeijavuotenaan ja jo ensimmäisen kauden aikana pääsimme ihan hyviin tuloksiin. Sanna piti yleisurheilusta välivuotta 2010-2011, mutta hän treenasi jonkun verran kyseisen talven aikana ja keväällä vähän enemmän SM-viestejä varten. Sanna juoksi 2011 kesällä 200m kisan aikaan 25.20. Jatkoin Sannan valmentajana 2011 syksystä lähtien. Hän kertoi juuri lehtihaastattelussa syyn miksi päätti palata takaisin kilparadoille. 2011 hän oli seuraamassa Kalevan Kisoja, missä hänelle oli tullut fiilis, että radalla olisi vielä tilaa ja niinhän siellä on ollutkin.

Villen kanssa valmennusyhteistyö on edennyt hyvin ja nousujohteisesti. Ainoana ongelmana ovat olleet Villen akillesjänteet, mikä tänä kesänä äityi siihen, että toinen akilles leikattiin / puhdistettiin. Itse jänne oli ehjässä kunnossa, mutta jänteen ympärille oli kertynyt arpikudosta edellisen kantapääleikkauksen jäljiltä. Nyt tilanne on kuitenkin se, että tulevaan kauteen pääsemme hyvissä ajoin ehjältä pohjalta joten odotukset ovat tällä hetkellä korkealla.

Sanna yllätti aika monet jo vuosi sitten sijoittumalla Kalevan Kisoissa toiseksi. Vaikka hänen tuloksensa eivät kansainvälisellä mittapuulla ole mitään hirmuisia aikoja, niin suorituksen arvoa nostaa se, että hän on jo usean vuoden tehnyt täysipäiväistä päiväduunia. Urheilu siis etenee työn ohessa. Kuntopiikki on helppo rakentaa sen perusteella, miten suunnittelee kesälomat. Oikeastaan muuten sitä huippukuntoa ei edes saa esille. Vaikka hänen työ ei ole mitenkään fyysisesti raskasta, niin 8 tuntia päivässä tuo sen verran stressitekijöitä elimistöön, että palautumista ei tapahdu niin hyvin kuin päätoimisesti urheilevilla. Tänä vuonna kunto oli jo keväällä niin hyvä, että tiesin heti, että kun Sannan lomat alkaa, niin Kalevan Kisoissa voi odottaa reilua ennätysparannusta.

Vuosi sitten valmennustiimiin liittyi myös toinen nainen. Viime syksystä asti olen valmentanut HKV:n juoksija Laura Kolehmaista. Lauralla on hieman sama tilanne kuin Sannallakin, eli työn ohessa harjoittelua, mutta hän pystyy hieman paremmin käyttämään aikaa harjoittelulle. Laurakin on tänä vuonna mennyt mukavasti eteenpäin ja uskon, että paras tulos on vielä tekemättä.

Tässä siis oli tiivistettynä omaa urheilu ja valmennushistoriaa viime vuosilta. Katsotaan mitä sylki suuhun tuo tulevia kirjoituksia ajatellen, mutta kuten jo alussa mainitsin niin pyritään asia pitämään 400m:n harjoittelussa ja sen haasteissa. 

Jaakko

Introducing: Ratakierroksen haaste, part 1

Hei.

Blogin avauspostin pitäisi kaiketi olla jollakin tapaa säväyttävä. Kirjoittajan lahjoja ei minulle tietääkseni ole suotu, mutta yritän parhaani. Tarkoituksena on aloittaa blogin ylläpitäminen, missä ruoditaan 400m:n juoksua. Pääpaino on kotimaisessa yleisurheilussa ja sen tilanteessa. Urheilutaustastani johtuen saatan ottaa myös kantaa moniotteluihin ja muillekin pikamatkoille, jopa koko yleisurheilun lajikirjoon, mutta suurin intohimoni on ratakierroksen juoksussa ja sen valmennuksessa. Avauspostissa koitan valoittaa hieman omia taustojani yleisurheiluun ja 400m:n harjoitteluun.

Mistä kaikki alkoi? 

Jos sivuutetaan aika alkuräjähdyksen ja milleniumin väliltä, eli siirrytään suoraan 2000-luvulle, niin voisin sanoa aika tarkalleen, että oma innostukseni 400m:n juoksun haasteisiin alkoi, kun tutustuin Juha Pyyn urheilu uraan. Olen tuntenut Juhan lapsuudestani asti, sillä hän toimi Lappajärven (synnyinkuntani) nuorisotilojen valvojana minun ollessani teini-ikäinen. Vaikka itse olin jo tuossa iässä himourheilija ja juhan ura oli jo ehtoopuolella, niin koskaan en nuoruudessani tiennyt, että kuinka kovasta urheilijasta oli kyse.

2004 olin Vaasan Kalevan Kisoissa 10-ottelussa. Niistä kisoisa ei ole jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Revähtänyt kylkilihas 100m:n silloisessa ennätysjuoksussa lienee "legendaarisinta" antia omalta osaltani. Sitä seurasi keskeytys kolmen lajin jälkeen. Kalevan Kisojen jälkeen oli ohjelmassa olkapääleikkaus. Seuraavana syksynä oli myös edessä työelämään siirtyminen. Silloin kesällä keskustelin ensimmäistä kertaa Juhan kanssa 400m:n harjoittelusta. Tiedustelin häneltä, että miten hän toteuttaisi 10-ottelijan juoksuharjoittelua ja Juhalta löytyi linjaus asiaan hyvinkin nopeasti. Syksyn harjoittelusta viikkotasolla ohje oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen.

Maanantai = nopeuspäivä. Ottelijalle se tarkoittaa pituushyppyä, seiväshyppyä, aitajuoksua ja sileitä lyhyitä vetoja.
Tiistai = 10x200m
Torstai = 8x300m
Perjantai tai Launtai = 4x1000m

Lisäksi joka toinen päivä kuntopiiriä. Seppo Haaviston kädenjälki näkyi juhan ohjelmissa, sillä harjoittelu eteni syksystä perinteisellä ruuvimeisseliperiaatteella.

Olkapääleikkauksen jälkeen lähdin kylmäpäisesti toteuttamaan Juhan antamia ohjeita. Kuntopiiriä ja välillä perusvoimaa juoksemisen ohjella. Työskentelin 2004-2005 Savon Prikaatissa Mikkelissä ja tuo harjoitusjakso päättyi kuitenkin hallikauteen, koska en jaksanut kohtalaisen raskaan työn ohessa noudattaa harjoitusohjelmaa vaan siirryin kunto-urheilijaksi.

Noilta ajoilta tuli kuitenkin ensimmäinen puraisi ratakierroksen harjoitteluun.

Haaviston opissa

Syksyllä 2005 sain siirron Hämeen Rykmenttiin Urheilukouluun. Ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa meni opetellessa ja tutustuessa talon tapoihin. Otin vastuulle yleisurheilun lajiryhmävalmentajan tehtävät ja missio oli siinä vaiheessa lähteä kehittämään ja parantamaan varusmiesten harjoittelumahdollisuuksia urheilukouluvuotena. Myös oma harjoittelu 10-ottelua varten lähti uuteen nousuun, tosin erittäin hitaasti. Pystyin kuitenkin työn ohessa harjoittelemaan jonkun verran, huomattavasti paremmin mitä Mikkelissä ja 2006 kesällä palasin Kalevan Kisa urheilijaksi. Itse kisat eivät taaskaan tuottaneet toivottua lopputulosta. Ennätysvauhti oli päällä, mutta seiväshypyn merkintä NH ei ollut odotuksien mukainen.

2006 syksyllä tutustuin nykyiseen kihlattuuni Sanna Aaltoseen. Sanna oli juuri muuttanut Päijät-Hämeeseen ja opiskeli Heinolassa koulutuskeskus salpauksessa. Sanna oli kesällä 2006 ottanut Kalevan Kisoista ensimmäiset aikuisten SM-mitalit. Ensin pronssia 400m:n kisasta ja samana päivänä hetkeä myöhemmin pronssia myös 200m:n kisasta. Sanna harjoitteli tuolloin pääasiassa omin opein, mutta hän myös kävi Marko Haverisen johtamissa harjoituksissa. Marko valmensi tuolloin Maisa Korria.

Oman urani todellinen harjoittelu alkoi myös 2006 syksyllä. Tuolloin Hennalaan armeijan harmaisiin astui palvelukseen 2kpl 10-ottelijoita. Mikko Halvari ja Aki Heikkinen. He olivat kumpikin minulle jo entuudestaan tuttuja ja 2006-2007 kauden aikana harjoittelimmekin jonkun verran yhdessä armeijan järjestämillä leireillä. Tilanne oli sinänsä hauska, että nyt minulla oli alaisena urheilijoita, joita itse seurasin tarkasti, jos vaikka oppisin jotain hyödyllistä otteluharjoittelusta.

Sannalla oli loistava hallikausi talvella 2007. Hän juoksi yhden ainoan 400m:n kisan, ja siinä alittui 55sekuntia ensimmäisen kerran. Jatkoa olisi varmasti seurannut samana kesänä, mutta takareiden vamma alkukesästä oli aluksi hidastamassa vauhtia ja sen jälkeen 3:n viikon sairastelu juuri ennen Kalevan Kisoja veivät koneistosta parhaan terän. Tuloksena oli neljäs sija kummallakin matkalla (200m ja 400m).

Itse ottelin yhden ottelun kesällä 2007. Siinä syntyi ennätys 6858 pistettä. Kesällä vaihdoin myös ponnistusjalkaa pituushypyssä. Olin aina aikaisemmin ponnistanut oikealla jalalla. Kokeilin kerran treeneissä ponnistaa vasemmalla jalalla, koska kun olin alkujaan pelkästään seiväshyppääjä, niin laskin että 1+1=2, olen ponnistanut vasemmalla jalalla aika monta kertaa, joten miksi en kokeilisi sitä myös pituudessa. 1 treeni alla ja siitä kisaan ja siellä syntyikin lähes puolen metrin ennätysparannus (644cm -> 686cm). Valitettavasti minun elimistö ei tottunut tuohon vasemman jalan ponnistamiseen yhtä nopeasti. Samaisessa hypyssä oikean jalan lonkankoukistajaan tuli pieni repeämä ja se ei kerennyt kuntoutua enään kisakuntoon sinä kesänä.

2006-2007 kauden aikana suoritin myös SUL:n III-tason valmentajatutkinnon pikajuoksuissa. Kaikista antoisin "tutkinto" oli kuitenkin 2007 syksyn aikana, kun tutustuin Seppo Haavistoon. Kesän loukkaantumisen jälkeen päätin, että oma urheilu jääköön sivuun ja siirryn täysin valmennuksen puolelle. Olimme jo muuttaneet Sannan kanssa yhteen asumaan ja päätin ruveta Sannan valmentajaksi. Tutustuin Seppoon ja kävin pari kertaa Sepon luona kuuntelevassa syväluotaavia luentoja 400m:n harjoittelusta. Niistä opeista pidän edelleenkin kiinni, mutta tottakai muutamia sovelluksia on tässä matkan aikana tullut mukaan.

Jotta tämä avausposti ei venyisi liian pitkäksi ja ruokatuntikin painaa päälle, niin jatketaan kirjoitusta toisessa osassa, missä tulee käytyä läpi allekirjoittaneen lyhyt "Huippu-urheilu ura" sekä valmennustoiminta tähän päivään saakka....

Jaakko