Season over - kausianalyysi

Yleisurheilukausi suurimmalla osalla urheilijoista päättyi viimeistään Ruotsi - Suomi maaotteluun. Joitakin kisoja on ollut vielä tarjolla ja hyviä tuloksia nähtiin mm. KLL:n kilpailuissa. Kirjoituksillani en halua aiheuttaa pahennusta, eli keskityn vain tosiasioihin ja kuluneen kauden onnistujiin. Ehkä jotain pientä kritiikkiä saattaa tulla, mutta pyrin pitämään sen aiheellisena. Useat blogit ja keskustelupalstat ovat riittämiin täynnä näitä ainaisia valittajia ja kritisoijia jotka takertuvat pienimpiimkin tilaisuuksiin piikitellä huonoja Suomalaisia urheilusuorituksia. Yksi pahimmista on mielestäni SUL:n keskustelupalsta, missä samat henkilöt nimimerkkiensä takaa jaksavat päivästä toiseen polkea yleisurheilua suohon. Tässä kausianalyysissa keskityn vain onnistujiin ja pyrin luomaan realistisen näkemyksen tulevasta kaudesta.

Ratakierroksen kausi  2012-2013

Hallikausi herätty suuria odotuksia kesää ajatellen. Suuria ainakin kotimaisesella mittarilla mitattuna. Omien valmennettavien hallikausi ei sujunut ihan odotuksien mukaan. Ville kotiutui Teneriffalta tammikuun lopulla mykoplasma tuliaisinaan. Hyvin sujunut E-Afrikan leiri ja sitä seurannut Teneriffan leiri antoi odottaa aivan jotain muuta kuin 48 pintaan juoksuja. No siitä ei oikeastaan muuta jäänyt käteen kuin kilpailun jälkeen ulos aivastetut keuhkot. Sanna paranteli jopa jotain harvoin juoksemiaan halliennätyksiä, mutta kuntoa ei juurikaan saatu hallissa esille. Lauralla oli ensimmäiset kilpailut minun valmennuksen aikana ja ensimmäinen oikeansuuntainen 400m:n juoksu tuli sopivasti halli SM-kisoissa. 400m:n taktiikka ei tule synnynnäisenä lahjana, vaan se vaatii paljon harjoittelua, että oppii juoksemaan itselle optimaalisella vauhdinjaolla.

Miesten puolella ei juurikaan mitään ihmeellistä tapahtunut, minkä pohjalta olisi voinut luoda 46 alkuisia odotuksia kesää ajatellen. Myös aiturit olivat aika vaisuina talvella. Muilla matkoilla sen sijaan tuli mielenkiintoisia tuloksia. 200m:n perusteella odotin, että etenkin Jani Koskela voisi olla kesällä kovassa kunnossa ratakierroksella. Hyvää vauhtia osoitti myös Visa Hongisto 60m:lla. Vaikka Visa ei olekaan 400m:n juoksija, niin tämä antoi pieniä odotuksia sille, että Visa on vielä tulossa muutamien vuosien takaiselle tasollensa. No onneksi juuri hiljattain sai lukea, että Visa treenaa jälleen ja vaikeudet on voitettu.

Ella Räsäsen hallikausi oli erittäin hyvä, mutta valitettavasti se jäi ainoaksi valonpilkuksi tämän kauden osalta häneltä. Toinen hallikauden onnistuja naisissa oli Anniina Laitinen joka alitti ensimmäisen kerran 55 sekuntia pitkällä radalla. 400m:n harjoittelu on kuitenkin niin pienistä asioista kiinni, että kesällä sama meno ei jatkunut. Ellan kohdalla hieman ihmetyttää se, että kun hän kesällä palasi kilparadalla, niin miksi kilpailutahti oli niin älyttömän tiivis. Juttelin hänen valmentajansa kanssa Vaasassa kesällä. Jos nyt oikein muistan, niin Ellalla oli selässä rasitusmurtuma ja valmentaja epäili, että hallikauden kiivas kilpailutahti yhdistettynä tehojen nousuun aivan uudelle tasolle saattoi vaikuttaa vamman syntyyn. Jos asia oli näin, niin miksi kuntoutuksen jälkeen lähdetään toistamaan samaa kaavaa? Nuorten SM-kisoissa 5 kisastarttia peräkkäisinä päivinä, kun alla oli vain 1 kilpailu paluun jälkeen. No toivotaan että Ella pääsee aloittamaan tulevan harjoituskauden terveenä ja hallikaudella taso saa jatkoa.

Vaikka monessa yhteydessä 400m:n tasoa pidetään Suomessa heikkona, niin löydän silti kesästä paljon positiivista kerrottavaa. Suurin osa 400m:n juoksijoista paranteli ennätyksiää ja suurin osa heistä on nuoria vielä juniori-iässä kilpailevia. Vaikka miehissä ei ole kuin yksi 48 sekunnin alitus, niin sekin syntyi ennätysjuoksulla Dublinin vaikeissa olosuhteissa Kokkosen Antin toimesta. 11 nopeinta juoksijaa alitti 49 sekuntia ja niistä juoksijoista 9 teki oman ennätyksen. Ville kerkesi juoksemaan vain yhden kilpailun, minkä jälkeen päätettiin leikata akillesjänne. Itse jänne oli ihan kunnossa, mutta kaikenlaista törkyä sen ympäriltä puhdistettiin. Nyt tilanne on se, että pääsemme uuteen kauteen ihan hyvältä pohjalta. Harjoittelua on ollut jo pitkään ja nyt on kolmatta viikkoa juoksuharjoittelu mukana. Toistaiseksi on ollut 2 juoksutreeniä viikossa, mutta parin viikon päästä määrä alkaa kasvamaan. Joulupukille jo kirjoitin, että toiveena olisi harjoituskausi ilman mykoplasmaa ja akillesvaivoja. Jos lihasperäisiä vaivoja tulee, niin niihin ei pysty joulupukki vaikuttamaan vaan ne syyt ovat valmennuksen ja urheilijan käsissä.

Naisten puolella 6 juoksijaa alitti 56 sekuntia ja 4 juoksi ennätyksensä. 400m:lla ei ollut tänä vuonna kovin leveä rintama, mutta sen sijaan 200m:n tilasto on kotimaisittain mielestäni aika komeaa luettavaa. 20:s aika tilastoissa on tasan 25.00. Yhden aikaisemman blogikirjoituksen pohjalta alkaneessa facebook keskustelussa Petteri Jouste mainisti, että valtakunnallinen 200m:n taso kertoo parhaiten maan pikajuoksutasosta, joten ainakin naisten puolella suunta on hyvä. Ja etenkin naisten puolella on nuorten sarjoista tulossa muutaman vuoden kuluttua muutamia todella lahjakkaita urheilijoita. Naisten 400m:n silenä juoksijoista nostan kuitenkin hattua kahdelle urheilijalle. Aloitetaan vanhemmasta päästä, eli Sanna Aaltonen. Sanna on kyllä käsittämätön tapaus ja sitä ei moni voi tajutakaan, että kuinka paljon vaaditaan siltä, että pystyy ja jaksaa tällä tasolla harjoitella työskentelyn ohessa. Tai saman asian voisi myös sanoa niin päin että miten hän jaksaa hoitaa työnsä kiitettävästi harjoittelun ohella. Tiedän muutamia, jotka ovat yrittäneet, mutta taso on välittömästi lähtenyt laskuun jommassa kummassa. Aika monelle tuli yllätyksenä se, että miten Sanna juoksi Vaasassa, mutta jos katsoo vaikka viime vuotta, niin tässähän toistui sama tilanne. Työskentelyn ohella kyllä pystyy harjoittelemaan, mutta tuloskunto pikajuoksussa vaatii lepoa. Nyt kesälomaa oli 2x2 viikkoa, välissä viikko töitä. Eli periaatteessa 5 viikkoa lomaa ennen Kalevan Kisoja. Valmennuksellisesti otin todella suuren riskin, mutta se kannatti. Riski tässä oli se, että kunto ei ehtisi tulla esiin ennen Kalevan Kisoja, mutta kun näin alkueräjuoksussa Sannan hölkkäilevän viimeisen 50m ja juoksussa syntyi kauden paras aika, niin siinä vaiheessa tiestin, että kaikki oli mennyt nappiin. Toinen hatunnoston arvoinen kilpailukausi on ollut nuorella Eveliina Määttäsellä. Ennätys 400m:n sileällä matkalla on parantunut monta sekuntia ja viimeisimpänä vielä 100m:n ennätys KLL:n kisoissa. 400m:a vaatii hyvän perusnopeuden jos haluaa oikeasti juosta kovaa ja tuo 100m:n ennätys ainakin antaa uskoa sille, että Ella saattaa saada haastajan tulevina vuosina. Jos jotain haluan kritisoida tai enemmänkin ihmetellä kuluneelta kaudelta, on Johanna Matintalon taso. Hän juoksi 2 vuotta sitten jo 2:05 800m ja vuosi sitten 55.05 400m. Tänä vuonna 800m on jäänyt vajaan sekunnin päähän kuten myös 400m. En vaan voi käsittää, että miten urheilijan kehitys voi pysähtyä 15-vuoden ikään, mutta kuten Seppo Haavisto sanoi minulle, niin lahjakkaasta juoksijasta voi tulla kansallisen tason menestyjä valmennuksesta huolimatta.

Aidatulla kierroksella on naisten puolella ollut jo monta vuotta trendi, että usein siellä on ollut yksi ylitse muiden ja sen jälkeen pienen kaulan takana on useampi juoksija hyvin tasaisessa rintamassa. Petra Stenman, Ilona Punkkinen (Ranta) ja nyt Venla Paunonen. Tilasto kuutosena komeilee seuraava nimi, joka mahdollisesti tuon listan jatkoksi tulee pääsemään. Sen aika näyttää. Miesten puolella ei oikeastaan tapahtunut mitään uutta tai yllättävää.

En tiedä voiko tätä edes varsinaiseksi kausianalyysiksi kutsua, ehkä enemmän tilanteen toteaminen.

2013-2014 odotukset ja tulevan kauden suunnittelu

Hätäisimmät valmentajat ovat varmaan suunnitelleet tulevaa kautta jo viime keväästä asti. Itsellä se on parasta aikaa menossa. Uuden kauden yhteydessä suunnittelussa törmään aina samaan ristiriitaan. Otetaan vaikka käytännön esimerkkinä Ville, niin tämä tilanne on helpompi hahmottaa. Lähtökohtaa ja tuloksellisia odotuksia kauteen voi mielestäni pitää aika samana kuin vuosi sitten. 2012 EM-kisat osoittivat, että kunto oli alle 47s tasolla joten realistista on tavoitella 46s alitusta ensi vuonna. Eli jotta tuo 46s alittuu niin se 200m taso pitäisi olla siellä 21.1 paremmalla puolella. Nyt tässä päästään tilanteeseen, että meidän pitää pystyä kehittämään nopeutta harjoituskauden aikana. Perus valmennusopin mukaan, kun jotain ominaisuutta halutaan kehittää, niin sitä tulisi harjoitella 2-3x viikon aikana. Sitten kun valitaan kehitettäväksi ominaisuudeksi nopeus, niin saadaankin lisää päänvaivaa suunnitteluun. Taas mennään valmennusoppiin ja nopeuden kehittäseksi yksittäiseen harjoitukseen tulisi päästä levänneenä ja hyvässä vireystilassa. Oikeastaan muuta ei tarvitse tietää tässä vaiheessa. Noita asioita kun ynnäilee, päästään siihen tilanteeseen, että jos/kun halutaan kehittää 400m:n juoksijan nopeutta, ei voida saman jakson aikana kehittää esimerkiksi nopeuskestävyyttä. Jos viikon aikana on kaksi juoksuharjoitusta, missä tehdään juoksua vähintään 85%:n tehoilla, niin ei sinne sekaan juuri mahdu kuin 1kpl määräintervalli. Jos otetaan mukaan 1kpl määriäintervalli ja 1kpl tehointervalli, niin seuraavan viikon maanantaina ei ole vielä vireystilaa tehdä nopeusharjoitusta.  No mm. tämäntyyppisten asioiden kanssa painiskelua tuo vuosisuunnitelman laatiminen on ollut viimeiset kaudet ja tulee aina jatkossa olemaan. Niin kauan kunnes tuleekin juoksija joka n. 20-vuotiaana juoksee 200m 20.50 ja ilmoittaa, että minä haluan 400m:n juoksijaksi. Silloin tuo ongelma on ratkaistu. Jenkeissä tuo ongelma todennäköisesti ratkaistaa sillä, että jos et ole kansallisissa 100m:n finaalissa etkä 200m:lla top 6 joukossa ja tyyppinä ei ole alle 170cm taskuraketti, niin paikka 400m:n valmennusryhmästä löytyy. Tässä vaiheessa riittää, että pidetään yllä jo olemassa oleva nopeustaso ja aletaan kehittämään nopeuskestävyyttä ja kestävyyttä.

Ne jotka ovat lupautuneet vastailemaan haastatteluihin, mitä ehkä piakkoin saan lähetettyä, niin voivat törmätä myös tähän kysymykseen. Toinen ratkaisu tähän nopeusasiaan olisi se, että laaditaan pitkän tähtäimen suunnitelma. Tällä hetkellä on aika monta kohtalaisen nuorta juoksijaa, jotka ovat juosseet 200m 21.50 tai alle ja myös 400m mennyt alle 49s. Uskon, että paras ratkaisu tässä olisi se, että lähdettäisiin wissmanin tavoin panostamaan harjoittelussa selkeästi siihen, että 200m kulkee kovaa. Esimerkiksi 3 vuoden harjoitusperiodi 200m:n harjoittelua varten, mikä kuitenkin kaikessa harjoittelussa tähtää siihen, etä 400m tulee olemaan päämatka 4-6 vuoden kuluttua.

Suunnitelma on kuitenkin laadittava ja verrattuna muutaman vuoden takaiseen ajatusmaailmaani 400m:n harjoittelusta, olen pyrkinyt yksinkertaistamaan asioita ja jättämään hifistelyt vähemmälle. Tosiasia on kuitenkin se, että juoksijan pitää juosta paljon ja juoksija tarvitsee paljon suhteellista voimaa sekä lajinomaista voimaa. Tässä tapauksessa 400m:n juoksija tarvitsee niin nopeaa voimantuottoa kuin myös kestovoimaa. Nuoresta valmennusiästäni huolimatta olen mielestäni onnistunut kohtalaisesti valmennustyössäni ja jos jotain syitä tälle pitää nostaa, niin muutama asia tulee mieleen. Ensimmäisenä tulee mieleen se, että olen saanut työskennellä hyvien urheilijoiden kanssa. Sannalla on aina ollut jonkinlaista lahjakkuutta nopeuskestävyyslajeihin. Villen vahvuutena pitäisin hänen harjoitettavuuttaan. Sen huomasin ensimmäisenä kun häntä aloin valmentamaan. Onnistuneiden harjoitusjaksojen jälkeen kehitys näkyy todella nopeasti. Omasta valmennuksesta vahvuudeksi nostaisin harjoittelun rytmittämisen sekä tavan välttää adaptaatiota. Adaptaatiolla tarkoitan ihmisen mukautumiskykyä harjoitteluun. Jos juokset ympäri vuoden 3 kertaa viikossa saman 5km lenkin, niin jos taso on se, että ensimmäinen kerta tuottaa tuskaa, mutta jo muutaman kerran jälkeen lenkki alkaa sujua mukavasti eli kehitystä on tapahtunut. Jos jatkat samalla rytmillä, niin lenkki tuntuu edelleen mukavalta, mutta kehitystä ei enään tapahdu kuten alussa. Tämä on sama asia myös valmennuksessa. Urheilija tottuu hyvinkin nopeaan samaan rasitukseen ja rasituksen tasoa pitää nostaa tai muuttaa jotta kehitystä seuraa. Toisena asiana on Heikki Lehdeltä kuulemani totuus: "Harjoittelussa tehdään vaikutus ja levossa kehitys". Tuo Heikin sitaatti on ollut aina mielesäsni kun olen harjoitussuunnitelmia laatinut. Me pystymme kyllä harjoittelemaan vaikka kuinka paljon, mutta jos ei malteta oikealla tavalla palautua harjoittelusta niin suunta juosta metsään on voimakas. Metsään juoksulla en tarkoita sitä, että jos vauhti ei riitä radalla niin otetaan kartta käteen, vaan harjoittelu menee kirjaimellisesti pieleen. Sitten ihmetellään, että mikä on kun ei kulje vaikka on harjoiteltu 12 kertaa viikossa.

Odotuksia vuodelle 2014

Aloitan naisista. Uskon, että meillä on yhteensä 2-3 juoksijaa 400m:lla ja 400m:n aidoissa ensi vuonna aikuisten EM-kilpailuissa. Lisäksi naisilla on viestijoukkue nelosella. Tämä vaatii ehdottomasti sen, että Ella on kunnossa. Eveliinan kohdalta en osaa tehdä veikkauksia, mutta toivon että kehitys jatkuu, jolloinka tulokset voivat olla tämän kesän perusteella todella hyviä. Sannalla on pieni mahdollisuus vielä siihen, että 54s selvää alitusta lähdetään tavoittelemaan, mutta se vaatii järjestelyjä työnantajan osalta. Tässä puhutaan useamman kuukauden vapaista, mutta katsotaan mitä tapahtuu. Venla onnistuessaan on ihan selkeä EM-kisa edustaja eikä pelkästään käy alkuerissä juoksemassa. Jos minä saisin päättää urheilijan tulevaisuudesta, niin jakaisin Jonna Berghemille 400m:n aitajuoksijan lapun rintaan, mutta sellaista valtaa en ole saanut. Materiaali on kapeaa ja se ei kärsi loukkaantumisia. Muutama urheilija jo mainitsemieni lisäksi taistelee myös viestijuoksupaikasta, mutta tällä hetkellä niitä ei montaa ole.

Miesten puolella odotukset ovat samansuuntaiset. Uskon, että Ville on ensi kesänä taas kehitystiellä ja sitä myöten EM-kisoissa. 400m:n aidoissa meillä voi olla useampikin juoksija, joten sitä myöten 2-4 juoksijaa henkilökohtaisilla matkoilla ja myös viestijoukkue.

Nämä odotukset kun kerrotaan murphyn lain kertoimella, saadaan tulokseksi se, että koska materia on pieni, niin joku tai jotkut ovat loukkaantuneena tai mykoplasmassa. Myös yllätyksiä tulee ja nousee esiin ennalta odottamattomia nimiä mitkä ovat tietenkin aina positiivisia yllätyksiä.

Tiukka päivitystahti pysyy viesti/kk tasolla ja koitetaan sitä pitää yllä. Ehkä seuraavassa viestissä päästään jo purkamaan jotain haastatteluja ja tarkastelemaan tulevan kauden maajoukkuevalintoja.