1 Moi Petteri. Olet ollut SUL:n pikajuoksuvalmentajana jo useita vuosia. Kerrotko tarkemmin, että kuinka kauan olet ollut valmennuksen ja etenkin pikajuoksuvalmennuksen parissa mukana?
Pikajuoksuvalmentajana aloitin vuonna 1983 kun pääsin Jyväskylän liikuntatieteelliseen valmennuksen suuntavaihtoehdolle opiskelemaan. Oma urani pikajuoksijana alkoi syksyllä 1976 joten siitä vuodesta pikajuoksua on tullut opiskeltua aluksi urheilijana ja sitten 1983 lähtien valmentajana. SUL:n läntisen alueen pikajuoksukouluttajana olin 1984-87 ja 100-200m lajivalmentajana (oto) vuosina 1986-1992 sekä päätoimisena lajivalmentajana 2001- . Vuodet 1992-2000 olin päätoimisena pika- ja aitajuoksun päävalmentajana jolloin hoidin myös naisten 100-200m+4x100m lajivalmentajuutta.
2 Back to back. Onko pikajuoksuvalmennuksessa tapahtunut mitään isoja muutoksia niiltä ajoilta kun aloittelit valmennustoimintaa verrattuna nykypäivään, vai onko päälinjat pysyneet samana jo pidempään?
1970-luvulla tietoa oli aika vähän pikajuoksuvalmennuksesta joten paljon kokeiltiin ja opeteltiin asioita. Linjaa loivat Suomessa silloin erityisesti valmentaja Pertti Helin jonka kirja Nopeusvalmennus oli merkittävä tietolähde valmennuksessa. 1970-luvulla ja 1980-luvun alkupuoliskolla nopeuskestävyysharjoittelu oli painottunempaa myös 100-200m harjoittelussa ja voimaharjoittelu vielä aika lapsen kengissä. Myös sisäharjoitusolosuhteet vaikuttivat silloin harjoitteluun ja monissa paikoissa seinä tuli vastaan 60m kohdalla vaikka joitakin 150m sisäsuoria oli myös käytössä. Ympärivuotiselle nopeusharjoittelun ohjelmoinnille loi pohjaa italialainen Pietro Mennean harjoitusmenetelmät (1980).
Nykyisen kaltainen pikajuoksulinja juontaa Esa Peltolan lajipäälikkö kaudelle (1983-88) jolloin sen perusta luotiin. 80-luvun loppupuolella 100-200m:n valmennus eriytyi enemmän omaksi osa-alueeksi allround -tyyppisestä yleispikajuoksuharjoittelusta, joka oli lähempänä 400m harjoittelua. Maailmalla ja Suomessakin 90-luvulla pikajuoksutekniikan kehitys vei varsinkin 100m:n juoksua eteenpäin, mutta toisaalta Suomessa jostakin syystä 400m:n valmennustietous alkoi heiketä huolimatta Seppo Haaviston ansiokkaasta työstä 400m ja 400m aitureiden parissa.
3 Aloitit nyt syksyllä Petteri Monnin valmentajana. Mitkä ovat näkemyksesi mukaan suurimmat erot 100/200m juoksijan ja 400m/400m aj:n harjoittelussa.
Kyse on kahdesta erilajista siinä mielessä että 100-200m ovat maksimaalisen nopeuden lajeja kun taas 400-400m aidat suhteellisen nopeuden lajeja. Molemmissa lajeissa vaaditaan nopeutta, mutta 400-400m aidoissa kyse on kuitenkin kyse oikeasta vauhdinjaosta ja juoksun taloudellisuudesta, kun taas 100-200m:llä absoluuttisesta maksiminopeudesta. Harjoittelussa 400m - 400m aidoissa nopeuskestävyyden rooli on suuri ja sen kehittäminen vaatii läpi harjoitusvuoden kestävää nousujohtoista ohjelmointia. 100-200m harjoittelussa kaksijakoinen harjoituskausi toimii hyvin, mutta ratakierroksella hallikausi toimii enemmän harjoittelun tarkistuspisteenä kuin itsenäisenä kilpailukautena. Harjoittelun rytmityksessä on myös selvä ero siinä, että ratakierroksen harjoittelussa vaaditaan minimissään 4 viikon mittaisia portaikkoja (3 kovaa + 1 kevyt viikko) sillä kyse on aineenvaihdunnallisista adaptaatioista joihin sopeutuminen kestää tuon mainitun ajan. 100-200m:llä kyse on pitkälti hermostoon liittyvistä sopeutumisista jotka tapahtuvat paljon nopeammin, jolloin rytmityskin on tiheämpää. Harjoitteleminen liian nopealla progressiolla johtaa helposti ylikuormitukseen tai ylikuntoon.
4 Missä menee Suomalainen pikajuoksu tällä hetkellä? Kuinka monta pikajuoksijaa ja aitajuoksijaa on ensi kesänä EM-kilpailuissa.
Suomalainen pikajuoksu elää mielenkiintoisia vaiheita sillä sekä sprinttimatkoilla kuin 400m:ltä löytyy EM-tasoisia urheilijoita niin sileiltä kuin aidatuilta matkoilta. Finaalipaikka on mahdollinen usemmallekin pikajuoksijalle myös henkilökohtaisilla matkoilla, jos vain terveyttä riittää ja harjoitusvuosi onnistuu hyvin. EM-kisajoukkueen pika-ja aitajuoksuosasto tulee olemaan aika iso, reilusti yli kymmenen urheilijaa.
5 Short to long vai long to short?
Sprinttimatkoilla short to long ja ratakierroksella joko long to short tai yhdistelmä, jossa kilpailumatkaa lähestytään samanaikaisesti sekä nopeuden että kestävyyden suunnilta.
Kiitoksia Petterille vastauksista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti