Introducing: Ratakierroksen haaste, part 1

Hei.

Blogin avauspostin pitäisi kaiketi olla jollakin tapaa säväyttävä. Kirjoittajan lahjoja ei minulle tietääkseni ole suotu, mutta yritän parhaani. Tarkoituksena on aloittaa blogin ylläpitäminen, missä ruoditaan 400m:n juoksua. Pääpaino on kotimaisessa yleisurheilussa ja sen tilanteessa. Urheilutaustastani johtuen saatan ottaa myös kantaa moniotteluihin ja muillekin pikamatkoille, jopa koko yleisurheilun lajikirjoon, mutta suurin intohimoni on ratakierroksen juoksussa ja sen valmennuksessa. Avauspostissa koitan valoittaa hieman omia taustojani yleisurheiluun ja 400m:n harjoitteluun.

Mistä kaikki alkoi? 

Jos sivuutetaan aika alkuräjähdyksen ja milleniumin väliltä, eli siirrytään suoraan 2000-luvulle, niin voisin sanoa aika tarkalleen, että oma innostukseni 400m:n juoksun haasteisiin alkoi, kun tutustuin Juha Pyyn urheilu uraan. Olen tuntenut Juhan lapsuudestani asti, sillä hän toimi Lappajärven (synnyinkuntani) nuorisotilojen valvojana minun ollessani teini-ikäinen. Vaikka itse olin jo tuossa iässä himourheilija ja juhan ura oli jo ehtoopuolella, niin koskaan en nuoruudessani tiennyt, että kuinka kovasta urheilijasta oli kyse.

2004 olin Vaasan Kalevan Kisoissa 10-ottelussa. Niistä kisoisa ei ole jäänyt paljoakaan kerrottavaa jälkipolville. Revähtänyt kylkilihas 100m:n silloisessa ennätysjuoksussa lienee "legendaarisinta" antia omalta osaltani. Sitä seurasi keskeytys kolmen lajin jälkeen. Kalevan Kisojen jälkeen oli ohjelmassa olkapääleikkaus. Seuraavana syksynä oli myös edessä työelämään siirtyminen. Silloin kesällä keskustelin ensimmäistä kertaa Juhan kanssa 400m:n harjoittelusta. Tiedustelin häneltä, että miten hän toteuttaisi 10-ottelijan juoksuharjoittelua ja Juhalta löytyi linjaus asiaan hyvinkin nopeasti. Syksyn harjoittelusta viikkotasolla ohje oli yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen.

Maanantai = nopeuspäivä. Ottelijalle se tarkoittaa pituushyppyä, seiväshyppyä, aitajuoksua ja sileitä lyhyitä vetoja.
Tiistai = 10x200m
Torstai = 8x300m
Perjantai tai Launtai = 4x1000m

Lisäksi joka toinen päivä kuntopiiriä. Seppo Haaviston kädenjälki näkyi juhan ohjelmissa, sillä harjoittelu eteni syksystä perinteisellä ruuvimeisseliperiaatteella.

Olkapääleikkauksen jälkeen lähdin kylmäpäisesti toteuttamaan Juhan antamia ohjeita. Kuntopiiriä ja välillä perusvoimaa juoksemisen ohjella. Työskentelin 2004-2005 Savon Prikaatissa Mikkelissä ja tuo harjoitusjakso päättyi kuitenkin hallikauteen, koska en jaksanut kohtalaisen raskaan työn ohessa noudattaa harjoitusohjelmaa vaan siirryin kunto-urheilijaksi.

Noilta ajoilta tuli kuitenkin ensimmäinen puraisi ratakierroksen harjoitteluun.

Haaviston opissa

Syksyllä 2005 sain siirron Hämeen Rykmenttiin Urheilukouluun. Ensimmäinen vuosi uudessa työpaikassa meni opetellessa ja tutustuessa talon tapoihin. Otin vastuulle yleisurheilun lajiryhmävalmentajan tehtävät ja missio oli siinä vaiheessa lähteä kehittämään ja parantamaan varusmiesten harjoittelumahdollisuuksia urheilukouluvuotena. Myös oma harjoittelu 10-ottelua varten lähti uuteen nousuun, tosin erittäin hitaasti. Pystyin kuitenkin työn ohessa harjoittelemaan jonkun verran, huomattavasti paremmin mitä Mikkelissä ja 2006 kesällä palasin Kalevan Kisa urheilijaksi. Itse kisat eivät taaskaan tuottaneet toivottua lopputulosta. Ennätysvauhti oli päällä, mutta seiväshypyn merkintä NH ei ollut odotuksien mukainen.

2006 syksyllä tutustuin nykyiseen kihlattuuni Sanna Aaltoseen. Sanna oli juuri muuttanut Päijät-Hämeeseen ja opiskeli Heinolassa koulutuskeskus salpauksessa. Sanna oli kesällä 2006 ottanut Kalevan Kisoista ensimmäiset aikuisten SM-mitalit. Ensin pronssia 400m:n kisasta ja samana päivänä hetkeä myöhemmin pronssia myös 200m:n kisasta. Sanna harjoitteli tuolloin pääasiassa omin opein, mutta hän myös kävi Marko Haverisen johtamissa harjoituksissa. Marko valmensi tuolloin Maisa Korria.

Oman urani todellinen harjoittelu alkoi myös 2006 syksyllä. Tuolloin Hennalaan armeijan harmaisiin astui palvelukseen 2kpl 10-ottelijoita. Mikko Halvari ja Aki Heikkinen. He olivat kumpikin minulle jo entuudestaan tuttuja ja 2006-2007 kauden aikana harjoittelimmekin jonkun verran yhdessä armeijan järjestämillä leireillä. Tilanne oli sinänsä hauska, että nyt minulla oli alaisena urheilijoita, joita itse seurasin tarkasti, jos vaikka oppisin jotain hyödyllistä otteluharjoittelusta.

Sannalla oli loistava hallikausi talvella 2007. Hän juoksi yhden ainoan 400m:n kisan, ja siinä alittui 55sekuntia ensimmäisen kerran. Jatkoa olisi varmasti seurannut samana kesänä, mutta takareiden vamma alkukesästä oli aluksi hidastamassa vauhtia ja sen jälkeen 3:n viikon sairastelu juuri ennen Kalevan Kisoja veivät koneistosta parhaan terän. Tuloksena oli neljäs sija kummallakin matkalla (200m ja 400m).

Itse ottelin yhden ottelun kesällä 2007. Siinä syntyi ennätys 6858 pistettä. Kesällä vaihdoin myös ponnistusjalkaa pituushypyssä. Olin aina aikaisemmin ponnistanut oikealla jalalla. Kokeilin kerran treeneissä ponnistaa vasemmalla jalalla, koska kun olin alkujaan pelkästään seiväshyppääjä, niin laskin että 1+1=2, olen ponnistanut vasemmalla jalalla aika monta kertaa, joten miksi en kokeilisi sitä myös pituudessa. 1 treeni alla ja siitä kisaan ja siellä syntyikin lähes puolen metrin ennätysparannus (644cm -> 686cm). Valitettavasti minun elimistö ei tottunut tuohon vasemman jalan ponnistamiseen yhtä nopeasti. Samaisessa hypyssä oikean jalan lonkankoukistajaan tuli pieni repeämä ja se ei kerennyt kuntoutua enään kisakuntoon sinä kesänä.

2006-2007 kauden aikana suoritin myös SUL:n III-tason valmentajatutkinnon pikajuoksuissa. Kaikista antoisin "tutkinto" oli kuitenkin 2007 syksyn aikana, kun tutustuin Seppo Haavistoon. Kesän loukkaantumisen jälkeen päätin, että oma urheilu jääköön sivuun ja siirryn täysin valmennuksen puolelle. Olimme jo muuttaneet Sannan kanssa yhteen asumaan ja päätin ruveta Sannan valmentajaksi. Tutustuin Seppoon ja kävin pari kertaa Sepon luona kuuntelevassa syväluotaavia luentoja 400m:n harjoittelusta. Niistä opeista pidän edelleenkin kiinni, mutta tottakai muutamia sovelluksia on tässä matkan aikana tullut mukaan.

Jotta tämä avausposti ei venyisi liian pitkäksi ja ruokatuntikin painaa päälle, niin jatketaan kirjoitusta toisessa osassa, missä tulee käytyä läpi allekirjoittaneen lyhyt "Huippu-urheilu ura" sekä valmennustoiminta tähän päivään saakka....

Jaakko